Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Vasara ja nauloja

Torstai 6.6.2019 klo 0:23 - Pete

Ei varmasti löydy suutaria, joka ei joskus kuulisi kommentteja kuinka kallista palvelu on. Ehkä yleisin vertailukohta asiaan on se, että verrataan korjauksen sanotaanko nyt vaikka puolipohjauksen ja korkolappujen yhteensä noin viidenkympin hintaa kolmenkympin kenkien ostohintaan tai äärimmäisessä tapauksessa vitosen kirppishintaan. Eikä siinä paljon auta selitellä, että ne yrittäjän kulut ja työ ovat joka tapauksessa vähintäänkin samat riippumatta kenkien hinnasta. Itse asiassa niissä halvemmissa kengissä korjaukset ovat usein työläämpiä. Ja sitten kun satsaisi kenkien hankintaan kunnolla (luokkaa muutama satanen), niin todennäköisesti suutaria ei ihan heti tarvitsisi ollenkaan.

Varmasti jokainen suutari on kuullut myös kuinka joku tietty vaikkapa kympin työ tehtiin viimeeksi toisella suutarilla vitosella. Kyllä, yksittäisten töiden hinnat saattavat hieman vaihdella koska markkinatalous. Mutta isossa kuvassa yleinen hintataso kyllä on suutareilla aika samanlainen, koska kulurakennekin on samanlainen - sikäli kun kaikki hoitavat lakisääteiset velvoitteensa ja tietystihän kaikki sen tekevät. Painotuseroja eri töiden hintojen välillä toki voi esiintyä, mutta ennen kaikkea hinnanerot selittyvät sillä, että on monta tapaa tehdä työ, koska ala on melkoisen kirjava ja monipuolinen. Siksi hintavertailutaulukot medioissa ovat yleensä kovin vääristäviä, koska ne eivät huomioi tätä seikkaa. Oikeastaan ainoa reilu hintavertailu olisi työtunnin hinnan vertailu, eikä sekään ole kovin järkevä koska kyse on niin pitkälti käsityöstä, jota tekee ihminen eikä kone, ja joku suutari voi tarvita kaksi tuntia johonkin siinä missä toinen reilun yhden. Mutta tärkeintä olisi muistaa, ettei yhtäkään suutaria tuomittaisi yleisesti kalliiksi tai halvaksi pelkästään jonkun yksittäisen työn veloituksen perusteella.

Ja kolmantena tässä voisi mainita, kuinka Thaimaassa/Virossa/täydennä ulkomaa itse kollega teki työn ihan puoli-ilmaiseksi. No, jos ei suomalainen suutari jaksa enää muistuttaa että maiden välillä esiintyy isoja elinkustannuserojakin, niin hän voi aina kysyä paljonko piilokuluja tuli lento- tai laivalipun muodossa.

Tätä en nyt todellakaan ole kirjoittanut sen takia, että Kenkäkingissä olisimme kokeneet tällaisen hintakeskustelun jotenkin ongelmalliseksi tai toistuvaksi. Päinvastoin, kuluttajan on syytä olla valistunut ja kriittinenkin. Mutta ajattelin vain pitää pienen puolustuspuheenvuoron kaikille Suomen suutareille, joista yhdenkään en ole nähnyt komeilevan kotikuntansa tuloverolistojen kärkipaikoilla. Parhaassakin tapauksessa veloitetusta hinnasta jää kolmannes hänen bruttopalkakseen, yleensä se lienee vähemmän. Ja arvioni mukaan jopa yli 95 % suutareiden asiakkaista osaa ajatella asioita hintalappua pidemmälle ja näkee että korjaustyöllä saattaa olla isompikin tarkoitus kuin olla vain se vaihtoehto B jos ei raaski uusia kenkiä, takkia tai laukkua ostaa. Joten kaikkien suutareiden puolesta iso kiitos sinulle, kun käyt riistettävänämme! Yritämme parhaamme, jotta tuote olisi meiltä lähtiessään sinulle jopa parempi kuin tehtaan jäljiltä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suutari, hinnoittelu, palvelu, yrittäminen, ekologisuus

Paperitähdet

Maanantai 6.2.2017 klo 21:50 - Pete

Minua haastateltiin viikonvaihteen Iltalehteen yhdessä kahden muun kierrätysfirman, Globe Hopen sekä Lapinketun, yrittäjien kanssa. Hienoa että meitä nostetaan näin esille. Globe Hopen edelläkävijyyttä olen arvostanut suuresti ja mielelläni olen myynyt second handina heidän tuotteitaan liikkeessä - ne ovat hyvin suunniteltuja, hyvin tehtyjä sekä eettisiä. Ja itselleni uusi tuttavuus Lapinkettu tekee oikein näyttäviä puutuotteita kierrätysmateriaaleista - kannattaa tsekata. 

Sen verran toki kommentoin jutun otsikkoa, että ei tämä kylläkään bisnestä niinkään ole ainakaan Kenkäkingissä vaan enemmän elämäntyyli. Ja vaikkei lehteen asti mennytkään, jonkin verran juttelin toimittajan kanssa siitä, että kierrätys- ja korjaustoiminta voisi olla arvonlisäverokannaltaan pienempi, jotta kuluttajan päätös valita jo olemassaoleva laadukas tuote uuden krääsän sijaan olisi helpompi. Tässä olisi tällä maalla hyvä sauma olla aikaansa edellä eikä taas antaa hyvien ideoiden tulla ensiksi käyttöön esimerkiksi Ruotsissa...

Se, että laadukasta tuotetta rokotetaan 24 % verolla sen pidemmän elinkaaren jokaisessa vaiheessa, on vaan jotenkin epäreilua.

ILTALEHDEN JUTTU (PDF) 

Petri_Jantunen_kenkakingin_tj_01-720x496.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suutari, media, kierrätys, Globe Hope, Lapinkettu

Oodi makkaralle

Tiistai 29.3.2016 klo 10:25 - Pete

Vietin pääsiäisen vaimon ja pojan kanssa Prahassa, jossa olin käynyt kerran aiemmin, viitisentoista vuotta sitten, juuri ennen suurta tulvaa. Pistin merkille, että tänä aikana maalla on kuitenkin ilmeisesti mennyt hyvin, talous on selkeästi kasvanut Saksan rinnalla. Autokanta on melkoisen uutta ja siellä täällä on paljon kaiken kokoisia ja kaikenlaisia yrityksiä ja hyvä meininki päällä jollaista soisi näkevän täälläkin. Ja ennen kaikkea ne perinteiset tsekkiherkut... mmm.


Kevät oli jo aika pitkällä Prahassa, pääsiäisestä alkaa varsinainen turistisesonki. Nytkin niitä (meitä) jo riitti varsinkin Kaarlensillan lähistöllä. John Lennon Wall eli kuuluisa seinä, jonne jengi on maalannut vapaamuotoisesti omaa taidettaan, oli muuttunut täysin. Vissiin joku vuosi sitten joku taideporukka oli vetänyt seinän kokonaan valkoiseksi, mutta pian se oli taas uusien visioiden ja tervehdysten peitossa, joskin tietty ihan erinäköisenä. Mutta kehitys kehittyy ja viereenkin oli noussut John Lennon Pub, jonka sisustus oli pitkälti Beatles-teemainen. Vaclavin aukion läheltä, Mustekin metroaseman suulta, löytyy puolestaan aika hillittömän kokoinen levy- ja leffakauppa Bontonland Megastore, josta tarttui ainakin tätä kirjoittaessa soiva Rory Gallagherin tuplakokoelma. Totta kai myös se U Fleku piti käydä tarkistamassa, mutta eihän tietenkään mikään ollut vuonna 1499 perustetussa panimoravintolassa viidentoista vuoden aikana muuttunut.

Ja eihän sitä ihan malttanut olla katsomasta Prahaa myös työvinkkelistä käsin. Vierailu suuressa kenkäkaupassa Batassa ei tarjonnut suurempia elämyksiä, peruskamaa ja perusmerkkejä. Second hand -puolelta olin sopinut tapaamisen Bohemian Retro Vintageen, joka on kenties Prahan kuuluisin alan liike. Pientä ja täyteen ahdattua puotia emännöi ystävällinen Rebecca. Poimin sieltä muutaman helmen, jotka pienen fiksauksen jälkeen laitan Kenkäkingiin esille suurinpiirtein omakustannehintaan. Varsinkin lätkäfanille tarjolla olisi hauska kapine ilmeisesti vuodelta 1982, eli mukana myös CCCP ja DDR, katso kuva alempaa.


Hard Rock Cafen läheltä tsekkasin myös pienen antiikkipuodin, jota piti vanhempi herra joka itsekin selkeästi taisi pitää myymästään militariasta. Sielläkin olisi ollut toki pari harkitsemisen arvoista esinettä, kuten 60-luvun Matchbox-autoja ja muutama mielenkiintoinen laitekilpi, mutta pyynti näille oli sen verran kova, että en jaksanut jäädä tinkaamaan. Pitää muistaa että Kingissäkin sen hintalapun pitää olla järkevä.


Tosi paljon tuli käveltyä ja pieniin suutarinhommiinkin jouduin kun toisesta buutsistani yksi sisäsauma rupesi sen verran irvistämään että akuutti rakkovaara tuli ilmeiseksi. Tarvitsin pikakonstiksi sen peittämiseen teippiä, jota ei tietenkään ollut, mutta vaimo keksi että Finnairin matkatavaratageissä on käytettynäkin hyvä liimapinta, joten sillä homma hoitui ja seuraavatkin kilsat olivat tuskattomia. Sen sijaan hotellihuoneen lämpötila ei ollut vaan ihan optimaalinen, kun viileään tottuneelle skandille se muistutti pikemminkin huonosti lämmitettyä saunaa. Lisäksi Keravan hiljaisuuteen virittyneelle korvalle miljoonakaupungin öiset äänet aiheuttivat pientä univajetta, mutta paikataan se kun keretään. Nyt ruvetaan pikaloman jälkeen hommiin ja polttamaan nautittuja kaloreita, moro!

20160326_101016-640x360.jpg

Satuimme keskelle elokuvan kuvauksia.

20160326_150153-480x853.jpg

20160326_150843-480x853.jpg

2016-03-29_08.45.31-320x157.jpg

Bohemian Retro Vintagesta poimin Kenkäkingiin muutaman tuotteen kuten mekaanisen lätkäpelin, tervetuloa katsomaan!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Praha, second hand, suutari, Bohemian Retro Vintage

Nostalgia Osa 1

Keskiviikko 27.1.2016 klo 22:29 - Pete

Junnuna rakastin divareita ja rakastan edelleen, mutta niitä ei valitettavasti enää juurikaan ole. Niissä oli aivan oma tunnelmansa, leppoisa mutta silti jännittävä. Koskaan ei voinut tietää, minkälaisen löydön saattaa hetkenä minä hyvänsä tehdä divarinpitäjän hörppiessä tiskin takana kahvia savuke sormiensa välissä, vakioveikkauskuponki edessään ja taustamusiikkina vaikkapa Creamia. Ajattelin että joskus olisi mahtavaa olla töissä divarissa, ja nyt olen, vaikkei valikoimassa olekaan kirjoja tai levyjä. Divari eli diverssikauppa kun tarkkaan ottaen on paikka, joka myy sekalaista ja yleensä käytettyä tavaraa, mikä Kingin tapauksessa painottuu kenkä- ja asustepuoleen. Kahvia hörpitään täälläkin kiitettävästi, mutta tupakansavun korvaa nyttemmin vaikkapa suutarin hommista syntyvä kumin käry. On monenlaista nippeliä sekä purkkia erilaisia aineita nahan ja muidenkin matskujen hoitoon. Äänet ja tuoksut, elämää ja sykettä...

Suomen ensimmäinen second hand -liike perustettiin muistaakseni vuonna 1973, ja silloin aika oli aivan toinen. Aiemmin toiselle kuuluneen tavaran ostamista pidettiin köyhyyden merkkinä, joten bisnesidea oli tätä näkökulmaa vasten vähintäänkin riskaabeli. Vuonna 2016 kierrätys on jo pop, ja itselleni se on oleellinen tekijä omassa yrittäjyydessäni. En varmastikaan olisi sinut itseni kanssa, jos myisin riistotehtaalla tuotettua halpatuontiroskaa. Myös suutarointi on kierrättämistä, joten sikäli Kenkäkingin jin & jang -konsepti on jo osoittautunut aika rajattomaksi. Parhaimmillaan se on varmaankin silloin, kun saa korjatuksi asiakkaan oman rakkaan tavaran siihen juuri sopivalla ja ulkonäöllisestikin uutta paremmin istuvalla kierrätysosalla. Tai kun myyn asiakkaalle jonkun second hand -tuotteen ja saan vielä tehdyksi siihen hänen haluamansa modauksen. Tai kun tukusta tulevan lähetyksen pakkausmateriaalit hyötykäytetään täytteeksi myyntiin tulevaan vintage-laukkuun. Tai kun asiakas valitsee sittenkin kotimaisen käsintekijän rakkaudella tekemän uniikin ja huippulaadukkaan tuotteen, vaikkapa jopa mittatilauskengät. Suomi nousuun, on tämä maa ennenkin jälleenrakennettu.

No, Kenkäkingi ei tietenkään koskaan tule olemaan kultakaivos. Kivijalkaliikkeiden haasteet nykymaailmassa kaikki varmasti tietävät, mutta toivon että sopivalla reseptillä ja riittävän hyvällä palvelulla nenä sentään pysyisi pinnan yläpuolella. Voittoa tärkeämpää onkin edes yrittää säilyttää siivu sitä kunnon menneen ajan kiireetöntä meininkiä, josta itsekin sai skidinä nauttia kun plaraili sarjakuvalehtipinoja tuoreiden viikkorahojen poltellessa taskussa. Ennen kaikkea toivon, mikäli Kenkäkingi joskus on kykenevä jonkun palkkaamaan, että paikka olisi rento tehdä kovasti töitä, kun vallalla näyttää tänä päivänä olevan myös työelämän aikamoinen kurjistuminen. Eikö olekin kumma juttu, että duunin jonka pitäisi tuottaa hyvinvointia, saakin aikaan niin paljon pahoinvointia?

Julistankin Kenkäkingin valtakunnan stressittömäksi alueeksi niin arvon asiakkaille kuin suutarillekin, ja blogin avatuksi. Tervetuloa mukaan!

1 kommentti . Avainsanat: second hand, suutari, työ, kierrätys