Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

It´s In the Bag

Sunnuntai 7.2.2016 klo 18:32 - Pete

Vaikka olen mies, myönnän olevani jonkin sortin laukkufriikki. Minua kiehtoo laukkujen henkilökohtaisuus ja hyödyllisyys arjessa, kun kannamme niissä isohkoa osaa elämäämme ja muistojakin mukanamme. Vaikka monet miehet pärjäävätkin aika pitkälle taskujen tuomalla kuljetustilalla, varsinkin naisille laukut ovat tärkeä osa identiteettiä.

Itselleni Roman Polanskin elokuva Yhdeksäs portti oli joskus sikäli tärkeä, että siinä näin Johnny Deppin esittämällä päähenkilöllä yhden mielestäni hienoimmista kantovälineistä koskaan, Ranskan armeijan laukun vuodelta 1935. Sitä en ole valitettavasti päässyt vielä kenttätestaamaan sen harvinaisuuden takia (vaikka reprojakin toki olisi saatavilla), mutta Suomen armeijan suosittu nasselaukku ei paljoa varmaan häviä tälle. Omaani tein joskus kiinnitykseen vielä pienen parantavan modauksen ja se toimii kyllä mainiosti esimerkiksi reissuilla kevyenä päivälaukkuna: opaskirja/kartta, juomapullo ja pieni sateenvarjo kulkee hyvin mukana. Varsinainen arkilaukkuni onkin aika raskas kuten yrittäjän taakka :) Se painaa tyhjänäkin melkein kaksi kiloa, mutta uskon että se tulee kyllä kestämään koko ikäni. Paras onkin kun ei ollut ihan halpa, mutta minun oli pakko hankkia se jo ammatillisessakin mielessä nähdäkseni konkreettisesti millainen on tuote, jolle valmistaja antaa vaatimattoman sadan vuoden takuun.

Reppuja en ole itse sitten kouluaikojen juuri käyttänyt, mutta ovathan nekin käteviä kapineita. Makuja on monia ja yksi suosikeistani vähän isommista viikonloppukokoisista laukuista on Marimekon seilori, joka on saanut inspiksen merimiessäkeistä mutta sitä on muutettu vieläkin käytännöllisemmäksi jatkuvaan käyttöön. Suomalaisista myös vanha kunnon Three Bags, valitettavasti jo konkurssiin mennyt, teki tosi hienoa jälkeä. Totta kai omat henkilökohtaiset mieltymykset näkyvät aika paljon Kenkäkingin hyllyllä, en sitä kiistä. Liikkeen ensimmäisessä inventaariossa rakkaudella poimittuja second hand -laukkuja oli jo yli sata kappaletta ja määrä sen kun vain tuntuu kasvavan. Laukut liikkuvat helpommin, niissä kun ei se koko, vaikka tärkeä toki onkin, ole kuitenkaan niin ratkaiseva myymisen kannalta kuin vaikka kengissä tai rotseissa. Tuskin valikoima koskaan laajenee aivan sinne terävimpään luksusosastoon kuten Vuittoniin, Gucciin tai Hermesiin, mutta mielestäni laatu ei sinänsä kalpene niiden rinnalla jos yhtälöstä riisutaan tällaisten brändien gloria ja hyväksytään se, että laukku on käyttöesine eikä dustbagia tarvitseva koko ajan varottava koru. Sitäpaitsi väitän, etteivät esimerkiksi Kenkäkinginkin myynnissä olevat uudet Sulokkaan upeat käsilaukut häviä suurten merkkien vastaaville laadussa ja tyylissäkään yhtään.

Korjaavan suutarin näkökulmasta laukuissa on muutama enemmän kriittinen kohta: vetoketjut ja kantohihnat tai -kahvat. Maalaisjärjelläkin ajateltuna nehän ne kovimmille käytössä joutuvat. Kyllähän laukun pitäisi kestää kokonsa mukainen oletettu paino, ja ihmetyttääkin usein eikö valmistajilla ole mitään omatuntoa kun ne päästävät ulos välillä tosi heppoisia ratkaisuja.Vai onkohan kyseessä vain vallalla oleva kertakäyttökulttuuri, jossa tahdotaan myydä vain yhä enemmän rojua, sitä samaa mitä myydään uutena kirppiksillä. Onko sadan vuoden takuu huonoksi bisnekselle? En usko, sillä ajat muuttuvat kun ruvetaan ymmärtämään että vähemmän on loppujen lopuksi enemmän kaikille.

Kuvissa joitakin Kenkäkingissä myytävänä olleita/olevia laukkuja:

FB_IMG_1454793264165.jpg

FB_IMG_1454793393024.jpg

20160206_134553.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laukut, second hand, laatu, Sulokas