Laulu kirpusta

Perjantai 10.6.2016 klo 19:23 - Pete

Jaanan hoitaessa taas kerran ansiokkaasti putiikkia, piipahdin parilla lähistön kirppiksellä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä vaikka oli arki-iltapäivä. Kirppikset houkuttelevat porukkaa ja ilmeisesti kesälomiakin pidettiin. Muistan hämärästi loman käsitteen ajalta ennen yrittäjyyttä. Se oli aikaa kun työn ja vapaa-ajan raja oli selkeämpi, joskin tunnustetaan että kyllähän joskus yrittäminenkin työstä käy :)

Minulle on kehittynyt sellainen silmä, että näen nopeasti onko pöydässä mitään minua kiinnostavaa. Kierroksen voin tehdä 10-15 minuutissa, mutta nyt ei ollut kiire joten päädyin testailemaan muistoa lapsuudesta, jolloin minulla oli samanlainen, tosin tätä seurannut Jr.-versio:

20160610_132753-480x853.jpg

Hintapyyntö oli jopa näistä halpa 19 euroa, mutta sen selitti ilmeisesti murtunut kannen klipsi ja patterinkansi. Jätin väliin houkutuksen ja jatkoin eteenpäin. Totesin taas kerran, että iso osa pöydistä on uutta halpatuontia. Tämä tökkii minua. Ymmärrän että kirppisten pyörittäjille jokainen pöytävuokratulo on tärkeä ja että tavaran myyjillä ei varmaan ole mahdollisuutta myydä tuotteitaan omassa liikkeessä, mutta silti tämmöiset pöydät vesittävät kirppareiden ideaa:

20160610_134113-480x853.jpg 

Veikkaan että moni katsoo kirppiksellä hintalappua ennen kuin tuotetta. Minä teen päinvastoin. Ensin tutkin tuotteen. Vastaan tuli vanha laukku, joka kiinnosti. Hinta oli halpa, mutta viaksi oli mainittu irvistävä sauma. Eihän se olisi ollut temppu eikä mikään korjata, mutta ongelma oli se, että kaikki muutkin vielä ehjät tikkaukset olivat haperoituneet ajan saatossa pahoin, joten ei valitettavasti kannattanut ottaa itselleen koko laukun isoa kunnostusprojektia edes halvalla. Sääli. Toivottavasti tuleva ostaja ostaa tämän lähinnä koristetarkoitukseen, siihen tämä oikein komea:

20160610_133928-480x853.jpg  

Tällaista tämä on. Todellisia löytöjä, joissa yhdistyy laatu, uniikkisuus ja kunto, on erittäin harvassa. Siksi vedän rajan kirppiksen ja second hand -liikkeiden välille. Molempia tarvitaan ja on hienoa kun käytetty tavara saa jatkoaikaa. Jos ajatellaan neljää vaihtoehtoa tehdä kulutusvalinta: 1) laadukas käytetty 2) laadukas uusi 3) huonolaatuinen käytetty 4) huonolaatuinen uusi, niin Kenkäkingi suosii tietenkin kahta ekaa ja kolmannen hyödyntämistä muuten. Nelosia ei todellakaan tarvita.

No teinkö mitään löytöjä kierroksella? Juu, nämä löysin pojilleni. Enhän minä näillä tietenkään itse mitään, krhm:

20160610_152539-853x480.jpg

No loppumetreillä löytyi jotain kivaa liikkeeseenkin. Räpylä jo olikin, joten sen seuraksi sain komean rekvisiitan ehkä 60-luvulta. Eihän tälläkään varmaan muuta käyttöä ole kuin estetiikka, mutta on sekin usein tärkeää. No, huonona päivänä voi tämä mennä suutarin kuonokopastakin :)

20160610_154101-480x853.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirpputori, second hand

Käytettyä rakkautta

Torstai 7.4.2016 klo 10:42 - Pete

Eniten varmaan kysellään, mistä kaikki myytävät käytetyt kamat liikkeeseen tulevat. Toinen melkein yhtä yleinen kysymys on, että onko Kenkäkingi kirpputori. Olen jo ennenkin tästä kirjoittanut jossain, mutta pannaan nyt tähän blogiinkin faktoja uusille ystäville ja niille kertakävijöille, jotka pyörähtävät nopeasti sisällä ja selkeästi pohtivat mielessään, että tämä on "kallis kirppis".

Kenkäkingin Second Hand ei ole varsinaisesti bisnes, vaan varsinaisten suutarinhommien ja muka ylimääräisen liiketilan mahdollistamaa lisäpalvelua, jonka tarkoitus on tarjota parasta hinta-/laatusuhdetta ja tavaraa, jota ei ihan heti tulisi kadulla samanlaista vastaan. Se tulee pääsääntöisesti yksityisihmisiltä ja nykyään sitä tarjotaankin ihan hyvin liikkeeseen. Jotain pienimuotoista maahantuontiakin on ollut sekä remmissä muutamia kuten vaimoni sekä tänne bloggaava Tohtori Perkiökangas, jotka osaavat poimia aarteita.

Itsekin mielelläni kiertelen kirppiksiä silloin harvoin kun muilta kiireiltä kerkeän. Se on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, kun ei odota löytävänsä liikoja. Havaintoni on, että keskimäärin luokkaa 5% on se kaiken kirppiskaman osuus joka täyttää liikkeen kriteerit eli uniikkisuudeltaan, laadultaan ja kunnoltaan sopii tänne ja että sille saa vielä järkevän ja perustellun hintalapun. Siltikin, vaikka kuinka tsekkaisi tavaran ennen ostoa, saattaa tulla tarkemmassa syynissä ennen hyllytystä yllätyksiä, eli jossain on sittenkin jotain fiksattavaa. Eli pienet ovat marginaalit tämän laadun kierrätyksen olla kannattavaa liiketoimintaa. Mutta toisaalta se on varmasti poikinut uusia asiakkaita ja tältä osin ajattelen second handin ensisijaisesti harrastuksena ja toiseksi tehokkaana suutarin mainontana. Alkuun ostin tavaraa postitsekin luottaen myyjien kuvauksiin tavaran kunnosta, mutta kun liian monta "ehjää" takkia osoittautuikin sellaiseksi, että napit olivat irtoamaisillaan ja taskussa oli reikä, tai kengissä kärkikovikkeet pehmenneet täysin, luovuin siitä. En silti syytä myyjiä huijauksesta, vaan tutkin tavaran korjaavan suutarin silmin ja varmaan vain näen enemmän. Mielelläni fiksaisin kaiken, mutta en koskaan saa sitä työn osuutta sellaisenaan siirrettyä itselleni taloudellisesti fiksusti myyntitavaran hintalappuun ja asiakastöitäkin on, joten siksi pitää olla kunnon suhteen todellakin valikoiva.

Eli onko tämä kirpputori? Ei, jos ajatellaan hintoja, mutta toisaalta hyvä tavara maksaa kirpputorillakin huonoa enemmän - ainakin yleensä. Kenkäkingin valikoimassa on selkeä linja ja nahkapainotteisuus, vaikka materiaali ei sinänsä kriteeri olekaan vaan sen laatu ja sopivuus kohteessaan. Eli turha esimerkiksi etsiä täältä laukkua, jonka sangat ja niiden kiinnitykset ovat ns. purkkaa. Lisäksi kun ostaa Kingistä, voi luottaa siihen ettei ostosta tarvitse ihan heti viedä suutarille. Tai jos näin käykin (reilun vuoden aikana tavaraa tullut takaisin max. pari kertaa), niin takuu pelaa vaikka kirppiksillä käytetty kama myydäänkin sellaisena kuin se on.

Tämä ei ole kirppis, koska kaikki tavara täällä on tarkasti valikoitua, hoidettua ja siistiä, vaikka totta kai käytetty tavara kantaakin historiansa jälkiä. Ne eivät ole vikoja, mutta jos niitä haluaa niin kirppiksiltä löytyy. Jos olisin dokumentoinut kaikki ne kirppiksillä näkemäni parin euron kengät joihin pitäisi tehdä vähintään viidenkympin huolto jotta niistä saisi kelvolliset, olisi puhelimen muistikortti varmaan jo täynnä. Silti kirppikset ovat kivoja kierrellä ja niistä voi tehdä todellisia löytöjä joskus. Mutta oli tavara sitten uutta tai vanhaa, sillä on laatueroja enemmän kuin eroja hintalapuissa Kenkäkingin ja kirppisten tai Kenkäkingin ja markettien välillä. Jos sinulla on summa x käytettävissä johonkin uuteen tai vaihtoehtoisesti Kenkäkingin Second Handiin, uskon että laadullisesti saat vastinetta sille täältä enemmän. Toki valikoima on pienempi ja yksittäiskappaleita, mutta siinähän se tämän homman hauskuus, että koskaan ei itsekään tiedä mitä myyntiin tulee. Ja koska laitan niin paljon omaa panostani myymääni tavaraan, siinä on vähän samaa fiilistä kuin jos olisin sen itse tehnyt. Nimittäin olen ylpeä myymästäni tavarasta ja seison sen takana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Second hand, kirpputorit

Isoisän olkihattu - eli tarina siitä kun tietää, vaikkei tiedäkään.

Tiistai 22.3.2016 klo 23:33 - Tohtori M. K. Perkiökangas

Monasti vanhojen esineiden kohdalla käy niin, ettei sitä varsinaisesti suorilta tiedä mikä jossakin esineessä on mukamas niin erikoista, että kyseinen esine suorastaan huutaa kaikkien muiden rojujen keskeltä. Sellaisessa tilanteessa mulle käy tavallaan niin, että se muu tilke ympärillä muuttuu epätarkaksi sutuksi ja katse fokusoituu tähän yhteen esineeseen - yleensä jo kaukaa, yleensä jo astuessa sisään liikkeeseen, kirpputorille tai katumyyjän pöydän läheisyyteen. Sähköinen kutina niskavilloissa kertoo siitä, että esineessä on jotain erikoista - jotain, mikä saattaa nostaa sen arvoon arvaamattomaan.

Kun kamojen kanssa on vehdannut intohimoisesti penskasta saakka, tarttuu väkisinkin matkalta aika paljon tietoakin mukaan - murusia sieltä täältä, välähdyksenomaisia muistikuvia huutokauppaluetteloista, netin palstoilta tai mistälie. Silti kaikkea ei voi kukaan tietää eikä muistaa. Varsin usein siis käy niin, että jokin esine aiheuttaa heti kättelyssä kihelmöintiä niskavilloissa, vaikkei esineestä ole tasan minkään sortin tarkempaa käryä. Sitä tietää, vaikkei tiedäkään.

Näin kävi tänkin ompelukoneen kohdalla. Se hyppäsi esiin kirpputoripöydästä kuin kirkaanvalkea lieska - siitäkin huolimatta, että ompelukoneet eivät ole oikeastaan tippaakaan mun juttu. Ja vaikka toimin toisinaan jonkinsortin epävirallisena alihankkijana niin KenkäKingille kuin parille muullekin menneen maailman ihmeellisyyksiä kauppaavalle puodille, niin pääasiassa haalin rojua ihan omaa ylikierteellä toimivaa keräilyviettiäni tyydyttääkseni - en rahantekomielessä. Siksi siis ohitin ompelukoneen, mutta päätin saman tien vinkata Peteä siitä - KenkäKingiin kun kaikenmaailman ompeluvenkuloitsimet sopii kuin eestiläinen savujuustonakki nenänreikään.

Pöydässä keklotti kenollaan myös pari ihan hauskannäköistä 20-30 -luvun mallista naisten huopahattua - tästä päättelin, että kone saattais liittyä jollain tapaa modistin puuhailuihin. Pete selvitteli koneesta lisätietoja ja netti tiesikin vahvistaa, että kyseessä oli olkihattujen ompelukone dresdeniläisestä tehtaasta, jonka liittoutuneiden koneet olivat pommittaneet tuhannen nuuskaksi vuonna 1943.

Lupasin Petelle lunastaa koneen kirpputorilta heti aamusta, sillä olihan iloisten natsiherrasmiesten olkihattuiluompelusvempele nyt suorastaan pakko saada KenkäKingin interiööriä koristamaan.

Mikä tämän erikoisen ompelusväkräimen arvo sitten mahtaisi olla? Siitä ei voida sanoa mitään kiveen hakattua. Vanhojen esineiden kohdalla rahallinen arvo on usein aika tulkinnanvarainen juttu - voidaan puhua yleisestä hintatasosta ja vaikka mistä, mutta loppujen lopuksi vanhan esineen arvo ei ole absoluutio, vaan niin ajassa ja suhdanteissa alati elävä kuin ostajan tahi omistajan persoonallisesta tuntemuksesta riippuva asia.

Toisen roska on toisen aarre, mutta mikään vanha ja kaunis ei ole koskaan arvotonta - se kertoo lukemattomia tarinoita ajastaan, entisistä omistajistaan, valmistajastaan ja tuosta ainiaaksi kadonneesta maailmasta - aivan kuin se isoisän olkihattu, josta Rautavaaran Tapsa tarinoi aikoinaan.

blogi1.jpg

Kultivoitunut keräilijä, boheemi herrasmies ja ensimmäisen luokan roinanhaalija tohtori M. K. Perkiökangas turisee satunnaisesti ruosteisista romuista ja sykähdyttävistä vanhoista aarteista. Alati yltiösuloisen antiikkikoira Fruun kanssa kirpputoreilla, pölyisissä puodeissa ja niin kotomaan kuin Euroopan turuilla ja toreilla vintageaarteita metsästävän tohtorin löytöjä päätyy toisinaan myös Kenkäkingin myyntiin.

fruu.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: antiikki, kirpputori, ompelukone