Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Muoviruusuja omenapuissa

Sunnuntai 22.7.2018 klo 18:34 - Pete

Viime aikoina on kovasti uutisoitu muovin käytön ympäristövaikutuksista etenkin merissä. Varsinkin muovipussit on nähty suurena ongelmana, jota vastaan esimerkiksi kauppiaat ovat nousseet rajoittamalla niiden tarjoamista ja järjestämällä kestokasseja asiakkaiden käyttöön. Hyvä niin, mutta silti pussit ovat ainoastaan pieni osa ongelmaa. Tärkeämpää olisi nähdä mitä sinne pussiin laitetaan. Tuotteet ovat nykyään järjestään muuten ylipakattuja ja muovia liian usein itsessäänkin.

Kenkäkingi valikoi myyntituotteensa luonnonmateriaalit edellä, sillä ne ovat yleensä kestävyydeltään ja muutenkin ylivertaisia päällepuettavissa kamppeissa. Muodin oikut ja niiden takana olevien tahojen kaupalliset intressit ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, että liian paljon tehdään esimerkiksi kenkiä keinomateriaaleista kuten eri muoveista, jotta niiden myyntihinta saadaan pidettyä suhteellisen pienenä mutta kuitenkin halpojen valmistuskulujen ansiosta kate riittävänä, ja joita massat ostavat ensin uutena ja joko niiden hajottua heittävät ne suoraan roskiin ja ostavat uudet, koska korjaus maksaisi suhteessa uusiin vastaaviin liikaa eikä siltikään se suutari voinut luvata tehdä ihan priimataloa heikolle sokkelille. Tai sitten ne laitetaan kiertoon nopeasti kirppiksillä ihan vaan vaihtelunhalun takia. Ja koska uutena myydään niin paljon kuraa, niin ei se tietenkään siellä kirppiksillä laaduksi jalostu, vaikka kierrätys sinänsä onkin hieno asia.

On pahasti hämärtynyt se, että oikeasti kunnon kenkien kuuluukin maksaa jotain, mutta toisaalta niiden käyttöiänkin pitäisi olla hyvällä hoidolla vuosia. Tällainen puhe on varmasti myrkkyä halpatuontiketjujen johtajien korville. Tämän äänen vaimentamiseen voidaan tehdä taas yksi uusi brändäys ja mainoskampanja, jonka vastaavan AD:n oivalluksesta helposti hajoava mutta ei lahoava päällis-PVC:kin saatiin muunnettua seksikkääseen ja myyvään muotoon 100% vegan leather.

Joissain tapauksissa muovi on ihan ok ja perusteltu materiaali, eikä maailma ole tässäkään suhteessa mustavalkoinen. Uskoisin, että painoonsa nähden ja useammin kuin kerran kantamiseen käytettynä ja lopulta roskapussina ja siinä välissä ehkä vielä johonkin muuhun hyödynnettynä, muovikassikaan ei ole muoviongelman suurin konna. Alusta saakka olemme tarjonneet asiakkaillemme oletuksena uusiopaperista kassia (jonka valmistus ei sekään todellakaan hiilijalanjäljetöntä ole). Mutta koska joskus ne korjatut kengät on mukavampi pakata muovipussissa sinne pyöräretkellä selkään heitettyyn reppuun likaamatta sitä, niin palvelun nimissä tulemme jatkossakin antamaan asiakkaalle sen ilman erillistä veloitusta ja ihan hyvällä omallatunnolla. Kyse kun on siis kokonaisuudesta ja mittakaavasta. 

Muovikassit.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muovikassit, kierrätys, ympäristö

Paperitähdet

Maanantai 6.2.2017 klo 21:50 - Pete

Minua haastateltiin viikonvaihteen Iltalehteen yhdessä kahden muun kierrätysfirman, Globe Hopen sekä Lapinketun, yrittäjien kanssa. Hienoa että meitä nostetaan näin esille. Globe Hopen edelläkävijyyttä olen arvostanut suuresti ja mielelläni olen myynyt second handina heidän tuotteitaan liikkeessä - ne ovat hyvin suunniteltuja, hyvin tehtyjä sekä eettisiä. Ja itselleni uusi tuttavuus Lapinkettu tekee oikein näyttäviä puutuotteita kierrätysmateriaaleista - kannattaa tsekata. 

Sen verran toki kommentoin jutun otsikkoa, että ei tämä kylläkään bisnestä niinkään ole ainakaan Kenkäkingissä vaan enemmän elämäntyyli. Ja vaikkei lehteen asti mennytkään, jonkin verran juttelin toimittajan kanssa siitä, että kierrätys- ja korjaustoiminta voisi olla arvonlisäverokannaltaan pienempi, jotta kuluttajan päätös valita jo olemassaoleva laadukas tuote uuden krääsän sijaan olisi helpompi. Tässä olisi tällä maalla hyvä sauma olla aikaansa edellä eikä taas antaa hyvien ideoiden tulla ensiksi käyttöön esimerkiksi Ruotsissa...

Se, että laadukasta tuotetta rokotetaan 24 % verolla sen pidemmän elinkaaren jokaisessa vaiheessa, on vaan jotenkin epäreilua.

ILTALEHDEN JUTTU (PDF) 

Petri_Jantunen_kenkakingin_tj_01-720x496.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suutari, media, kierrätys, Globe Hope, Lapinkettu

Nostalgia Osa 1

Keskiviikko 27.1.2016 klo 22:29 - Pete

Junnuna rakastin divareita ja rakastan edelleen, mutta niitä ei valitettavasti enää juurikaan ole. Niissä oli aivan oma tunnelmansa, leppoisa mutta silti jännittävä. Koskaan ei voinut tietää, minkälaisen löydön saattaa hetkenä minä hyvänsä tehdä divarinpitäjän hörppiessä tiskin takana kahvia savuke sormiensa välissä, vakioveikkauskuponki edessään ja taustamusiikkina vaikkapa Creamia. Ajattelin että joskus olisi mahtavaa olla töissä divarissa, ja nyt olen, vaikkei valikoimassa olekaan kirjoja tai levyjä. Divari eli diverssikauppa kun tarkkaan ottaen on paikka, joka myy sekalaista ja yleensä käytettyä tavaraa, mikä Kingin tapauksessa painottuu kenkä- ja asustepuoleen. Kahvia hörpitään täälläkin kiitettävästi, mutta tupakansavun korvaa nyttemmin vaikkapa suutarin hommista syntyvä kumin käry. On monenlaista nippeliä sekä purkkia erilaisia aineita nahan ja muidenkin matskujen hoitoon. Äänet ja tuoksut, elämää ja sykettä...

Suomen ensimmäinen second hand -liike perustettiin muistaakseni vuonna 1973, ja silloin aika oli aivan toinen. Aiemmin toiselle kuuluneen tavaran ostamista pidettiin köyhyyden merkkinä, joten bisnesidea oli tätä näkökulmaa vasten vähintäänkin riskaabeli. Vuonna 2016 kierrätys on jo pop, ja itselleni se on oleellinen tekijä omassa yrittäjyydessäni. En varmastikaan olisi sinut itseni kanssa, jos myisin riistotehtaalla tuotettua halpatuontiroskaa. Myös suutarointi on kierrättämistä, joten sikäli Kenkäkingin jin & jang -konsepti on jo osoittautunut aika rajattomaksi. Parhaimmillaan se on varmaankin silloin, kun saa korjatuksi asiakkaan oman rakkaan tavaran siihen juuri sopivalla ja ulkonäöllisestikin uutta paremmin istuvalla kierrätysosalla. Tai kun myyn asiakkaalle jonkun second hand -tuotteen ja saan vielä tehdyksi siihen hänen haluamansa modauksen. Tai kun tukusta tulevan lähetyksen pakkausmateriaalit hyötykäytetään täytteeksi myyntiin tulevaan vintage-laukkuun. Tai kun asiakas valitsee sittenkin kotimaisen käsintekijän rakkaudella tekemän uniikin ja huippulaadukkaan tuotteen, vaikkapa jopa mittatilauskengät. Suomi nousuun, on tämä maa ennenkin jälleenrakennettu.

No, Kenkäkingi ei tietenkään koskaan tule olemaan kultakaivos. Kivijalkaliikkeiden haasteet nykymaailmassa kaikki varmasti tietävät, mutta toivon että sopivalla reseptillä ja riittävän hyvällä palvelulla nenä sentään pysyisi pinnan yläpuolella. Voittoa tärkeämpää onkin edes yrittää säilyttää siivu sitä kunnon menneen ajan kiireetöntä meininkiä, josta itsekin sai skidinä nauttia kun plaraili sarjakuvalehtipinoja tuoreiden viikkorahojen poltellessa taskussa. Ennen kaikkea toivon, mikäli Kenkäkingi joskus on kykenevä jonkun palkkaamaan, että paikka olisi rento tehdä kovasti töitä, kun vallalla näyttää tänä päivänä olevan myös työelämän aikamoinen kurjistuminen. Eikö olekin kumma juttu, että duunin jonka pitäisi tuottaa hyvinvointia, saakin aikaan niin paljon pahoinvointia?

Julistankin Kenkäkingin valtakunnan stressittömäksi alueeksi niin arvon asiakkaille kuin suutarillekin, ja blogin avatuksi. Tervetuloa mukaan!

1 kommentti . Avainsanat: second hand, suutari, työ, kierrätys