Myrkytyksen oireet

Torstai 25.2.2016 klo 14:36 - Pete

Kadut ovat autiot, tyhjät liikehuoneistot loistavat pimeinä. Kohta vähemmistöön kuuluvat työssäkäyvät ihmiset ajavat autoillaan yksitoistatuntisen päivän jälkeen vielä megakauppakeskukseen ostamaan teollista prosessoitua ruokaa ja isojen brändien halpatuontivaatteita monikansallisista isoista ketjuliikkeistä, jotka ovat toistensa kopioita muista megakauppakeskuksista, ja jotka myyvät prikulleen samaa tavaraa joka hajoaa jo muutaman käyttökerran jälkeen eikä sitä kannata korjuuttaakaan, kun se oli niin halpaa. Tai sitten voi sillä kerran vuodessa vaihdettavalla viiden sadan euron älypuhelimella tilata tavaran netistä,  kun se on vaivatonta palauttaakin jos ja kun tulee toisiin ajatuksiin, kun ei kerran edes päässyt sitä fyysisesti tutkimaan tai sovittamaan.

Vapaa-aikana käydään elokuvissa samoissa megakauppakeskuksissa katsomassa suuren tuotannon elokuvia, koska pieniä independent-leffoja ei enää tehdä tai oikeastaan muutakaan marginaalikulttuuria. Isoissa elokuvissa on hienot tehosteet ja helposti seurattava juoni, ja iltapäivälehtien lööpit kertovat mielellään tarinaa niiden isoimpien tähtien ja vaikkapa urheilusankarien huippupalkkioista ja ihmissuhdekäänteistä ennemmin kuin siitä, miksi työttömyysprosentti huitelee jo melkein 30:ssa. Elokuvan jälkeen voidaan vielä piipahtaa syömässä tasalaatuiset pizzat ja burgerit tai kansainvälisen jättikokoisen virvoitusjuomayhtiön lisensoimalla oluella ketjuravintolassa, josta saa bonuskortilla alennustakin. Mutta mieluiten juomat nautitaan kuitenkin kotona Tallinnasta raahattuna, koska se tulee halvemmaksi.

Kotona voi rentoutua tai kuntosalilla piristyä kuunnellen uusien artistien huipputuotettua uutta ja oikeastaan mitäänsanomatonta mutta tiukkarytmistä hittimusiikkia ja unelmoida pääsevänsä niiden stadionkeikoille. Pienempiä tapahtumiahan ei enää enää järjestetetä missään, mutta säästämällä voi hyvinkin saada lippurahat kasaan vaikka jättämällä ne energiajuomat ja protskupatukat vähemmälle. Puhumattakaan jos saisi vaikka sen verran säästöön, että pääsisi vaikka ulkomailla käymään. Siellä olisi paljon kaikenlaisia toinen toistaan hienompia pikkupuoteja, baareja, kahviloita ja kojuja, ja kadut täynnä kulttuuria ja elämää. Ainakin telkkarissa niin näytettiin, ja väkisin tuleekin mieleen miksi täällä ei ole. Se on varmaan se sääntely.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tulevaisuus, fiktio (toivottavasti!)