Nyt reppu jupiset

Sunnuntai 19.6.2016 klo 12:02 - Pete

Laukkukurssille ilmoittautui kaksi osallistujaa tavoitellun neljän sijaan, mutta silti päätimme järjestää reissun. Aamulla ennen seitsemää startattiin auto kohti Tamperetta, kahvia termokseen ja matkaevästä mukaan. C-kasetti toisti uusimpia 70-luvun hittejä, kun ajoimme moottoritietä läpi sateisen eteläisen Suomen aina yhtä mukavaan ja rentoon Manseen. Parkkipaikka löytyi Laukontorilta ja Kenkäpaja Pihka sen vierestä Kehräsaaresta, historiallisesta punatiilisestä kiinteistöstä.

Meidät ottivat vastaan Pihkan Roosa ja Sofia. Ennen varsinaiseen laukuntekoon ryhtymistä teimme pienen katselmuksen pajaan ja myymälään, jossa oli esillä käsintehtyjä upeita erimallisia kenkiä, laukkuja, lompakoita ja koruja. Kaiken yllä leijui nahan huumaava tuoksu ja pienen kivijalkaliikkeen kiireetön ja luova ilmapiiri. Eipä sellaista missään kauppakeskuksissa koe.

20160618_092411.jpg

Valittavana oli kaksi laukkumallia, joista tehdä, ja molemmat kurssilaiset valitsivat Vaalo-laukun, koska niitä pääsi työstämään ompelukoneella käsinompelun sijaan. Ihailtavaa pelkäämätöntä asennetta, joskin täytyy todeta että molemmalla oli jo hieman aiempaa kokemusta nahkatöistä, joita Kenkäkingi oli jo aiemmin ruokkinut toimittamalla niihin materiaalia ja välineitä. Laukut tehtiin kasviparkitusta nahasta, toinen valitsi mustan ja toinen ruskean. Molempi parempi ja hienompi. Tarvitut palat leikattiin tällä kertaa ammattimaisesti meistillä, joka on nopea ja tasalaatuinen keino veitsen sijaan.

20160618_094138.jpg

20160618_133732.jpg

Tämän jälkeen päästiin tutustumaan ompelukoneiden saloihin, ja tässä vaiheessa minä totesin kurssilaisten olevan niin hyvissä käsissä että lähdin itse hieman etsimään ja poimimaan Tampereen second hand -aarteita. Kovasta yrityksestä huolimatta saalis jäi melko laihaksi. Yli puolentoista tunnin kiertelyn jälkeen haaviin jäi ainoastaan kolmet kengät ja yksi lakki, jotka täyttivät kriteerini ja saatoin kelpuuttaa jälleenmyyntiin Kenkäkingiin. Mutta tärkeintä onkin matka eikä päämäärä, ja suutaritöiden rasittamat käteni ja mieleni saivat kauan kaipaamaansa lepoa ja rentoutusta – vaihtelu virkistää.

Kun palasin takaisin Pihkaan laukut olivat jo lähes valmiit, kurssilaiset olivat olleet poikkeuksellisen nopeita. Lähdimme yhdessä lounaalle Sannan salaattibaariin ja takaisin tullessa jokainen vielä nappasi Laukontorilta herkullisen näköistä tuoretta kotimaista siikliä kotiin tuliaisiksi.

Enää oli jäljellä laukkujen viimeistely: reunojen tasoitus ja värjäys sekä suojaus kosteussuihkeella. Paitsi että laukut oli tehty tosi nopeasti, molemmat olivat tehneet malleihin pieniä haluamia lisäyksiään kuten ylimääräisen sisätaskun. Niin sitä pitää, itse tekemällä tulee juuri sellaista kuin haluaa. Lopuksi totesimme että olisipa kiva saada jatkoa esimerkiksi talvella vaikkapa kengäntekokurssin muodossa... Kiinnostaisiko muuten sinua tehdä omat kenkäsi? ;)

Kyllä. Päivä oli ollut upea. Kenkäkingi halusi antaa kurssilaisille hyvästä duunista vielä stipendin Tillikassa Pyynikin IPA -tuopin muodossa ennen paluumatkaa. Jatkossa kurssiin voisi sisällyttää vielä iltaohjelmaa ja miksei yöpymisenkin, jos hommaa haluaisi jalostaa. Kenkäkingi Tours kiittää Pihkaa ja kurssilaisia. Rock!

2016-06-19_08.43.45.jpg

Kenkäpaja Pihkan Roosa ja Sofia sekä kurssilaisten tekemät laukut.

Kenkäpaja Pihka

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Laukkukurssi, Tampere, Kenkäpaja Pihka, second hand

Laulu kirpusta

Perjantai 10.6.2016 klo 19:23 - Pete

Jaanan hoitaessa taas kerran ansiokkaasti putiikkia, piipahdin parilla lähistön kirppiksellä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä vaikka oli arki-iltapäivä. Kirppikset houkuttelevat porukkaa ja ilmeisesti kesälomiakin pidettiin. Muistan hämärästi loman käsitteen ajalta ennen yrittäjyyttä. Se oli aikaa kun työn ja vapaa-ajan raja oli selkeämpi, joskin tunnustetaan että kyllähän joskus yrittäminenkin työstä käy :)

Minulle on kehittynyt sellainen silmä, että näen nopeasti onko pöydässä mitään minua kiinnostavaa. Kierroksen voin tehdä 10-15 minuutissa, mutta nyt ei ollut kiire joten päädyin testailemaan muistoa lapsuudesta, jolloin minulla oli samanlainen, tosin tätä seurannut Jr.-versio:

20160610_132753-480x853.jpg

Hintapyyntö oli jopa näistä halpa 19 euroa, mutta sen selitti ilmeisesti murtunut kannen klipsi ja patterinkansi. Jätin väliin houkutuksen ja jatkoin eteenpäin. Totesin taas kerran, että iso osa pöydistä on uutta halpatuontia. Tämä tökkii minua. Ymmärrän että kirppisten pyörittäjille jokainen pöytävuokratulo on tärkeä ja että tavaran myyjillä ei varmaan ole mahdollisuutta myydä tuotteitaan omassa liikkeessä, mutta silti tämmöiset pöydät vesittävät kirppareiden ideaa:

20160610_134113-480x853.jpg 

Veikkaan että moni katsoo kirppiksellä hintalappua ennen kuin tuotetta. Minä teen päinvastoin. Ensin tutkin tuotteen. Vastaan tuli vanha laukku, joka kiinnosti. Hinta oli halpa, mutta viaksi oli mainittu irvistävä sauma. Eihän se olisi ollut temppu eikä mikään korjata, mutta ongelma oli se, että kaikki muutkin vielä ehjät tikkaukset olivat haperoituneet ajan saatossa pahoin, joten ei valitettavasti kannattanut ottaa itselleen koko laukun isoa kunnostusprojektia edes halvalla. Sääli. Toivottavasti tuleva ostaja ostaa tämän lähinnä koristetarkoitukseen, siihen tämä oikein komea:

20160610_133928-480x853.jpg  

Tällaista tämä on. Todellisia löytöjä, joissa yhdistyy laatu, uniikkisuus ja kunto, on erittäin harvassa. Siksi vedän rajan kirppiksen ja second hand -liikkeiden välille. Molempia tarvitaan ja on hienoa kun käytetty tavara saa jatkoaikaa. Jos ajatellaan neljää vaihtoehtoa tehdä kulutusvalinta: 1) laadukas käytetty 2) laadukas uusi 3) huonolaatuinen käytetty 4) huonolaatuinen uusi, niin Kenkäkingi suosii tietenkin kahta ekaa ja kolmannen hyödyntämistä muuten. Nelosia ei todellakaan tarvita.

No teinkö mitään löytöjä kierroksella? Juu, nämä löysin pojilleni. Enhän minä näillä tietenkään itse mitään, krhm:

20160610_152539-853x480.jpg

No loppumetreillä löytyi jotain kivaa liikkeeseenkin. Räpylä jo olikin, joten sen seuraksi sain komean rekvisiitan ehkä 60-luvulta. Eihän tälläkään varmaan muuta käyttöä ole kuin estetiikka, mutta on sekin usein tärkeää. No, huonona päivänä voi tämä mennä suutarin kuonokopastakin :)

20160610_154101-480x853.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirpputori, second hand

Käytettyä rakkautta

Torstai 7.4.2016 klo 10:42 - Pete

Eniten varmaan kysellään, mistä kaikki myytävät käytetyt kamat liikkeeseen tulevat. Toinen melkein yhtä yleinen kysymys on, että onko Kenkäkingi kirpputori. Olen jo ennenkin tästä kirjoittanut jossain, mutta pannaan nyt tähän blogiinkin faktoja uusille ystäville ja niille kertakävijöille, jotka pyörähtävät nopeasti sisällä ja selkeästi pohtivat mielessään, että tämä on "kallis kirppis".

Kenkäkingin Second Hand ei ole varsinaisesti bisnes, vaan varsinaisten suutarinhommien ja muka ylimääräisen liiketilan mahdollistamaa lisäpalvelua, jonka tarkoitus on tarjota parasta hinta-/laatusuhdetta ja tavaraa, jota ei ihan heti tulisi kadulla samanlaista vastaan. Se tulee pääsääntöisesti yksityisihmisiltä ja nykyään sitä tarjotaankin ihan hyvin liikkeeseen. Jotain pienimuotoista maahantuontiakin on ollut sekä remmissä muutamia kuten vaimoni sekä tänne bloggaava Tohtori Perkiökangas, jotka osaavat poimia aarteita.

Itsekin mielelläni kiertelen kirppiksiä silloin harvoin kun muilta kiireiltä kerkeän. Se on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, kun ei odota löytävänsä liikoja. Havaintoni on, että keskimäärin luokkaa 5% on se kaiken kirppiskaman osuus joka täyttää liikkeen kriteerit eli uniikkisuudeltaan, laadultaan ja kunnoltaan sopii tänne ja että sille saa vielä järkevän ja perustellun hintalapun. Siltikin, vaikka kuinka tsekkaisi tavaran ennen ostoa, saattaa tulla tarkemmassa syynissä ennen hyllytystä yllätyksiä, eli jossain on sittenkin jotain fiksattavaa. Eli pienet ovat marginaalit tämän laadun kierrätyksen olla kannattavaa liiketoimintaa. Mutta toisaalta se on varmasti poikinut uusia asiakkaita ja tältä osin ajattelen second handin ensisijaisesti harrastuksena ja toiseksi tehokkaana suutarin mainontana. Alkuun ostin tavaraa postitsekin luottaen myyjien kuvauksiin tavaran kunnosta, mutta kun liian monta "ehjää" takkia osoittautuikin sellaiseksi, että napit olivat irtoamaisillaan ja taskussa oli reikä, tai kengissä kärkikovikkeet pehmenneet täysin, luovuin siitä. En silti syytä myyjiä huijauksesta, vaan tutkin tavaran korjaavan suutarin silmin ja varmaan vain näen enemmän. Mielelläni fiksaisin kaiken, mutta en koskaan saa sitä työn osuutta sellaisenaan siirrettyä itselleni taloudellisesti fiksusti myyntitavaran hintalappuun ja asiakastöitäkin on, joten siksi pitää olla kunnon suhteen todellakin valikoiva.

Eli onko tämä kirpputori? Ei, jos ajatellaan hintoja, mutta toisaalta hyvä tavara maksaa kirpputorillakin huonoa enemmän - ainakin yleensä. Kenkäkingin valikoimassa on selkeä linja ja nahkapainotteisuus, vaikka materiaali ei sinänsä kriteeri olekaan vaan sen laatu ja sopivuus kohteessaan. Eli turha esimerkiksi etsiä täältä laukkua, jonka sangat ja niiden kiinnitykset ovat ns. purkkaa. Lisäksi kun ostaa Kingistä, voi luottaa siihen ettei ostosta tarvitse ihan heti viedä suutarille. Tai jos näin käykin (reilun vuoden aikana tavaraa tullut takaisin max. pari kertaa), niin takuu pelaa vaikka kirppiksillä käytetty kama myydäänkin sellaisena kuin se on.

Tämä ei ole kirppis, koska kaikki tavara täällä on tarkasti valikoitua, hoidettua ja siistiä, vaikka totta kai käytetty tavara kantaakin historiansa jälkiä. Ne eivät ole vikoja, mutta jos niitä haluaa niin kirppiksiltä löytyy. Jos olisin dokumentoinut kaikki ne kirppiksillä näkemäni parin euron kengät joihin pitäisi tehdä vähintään viidenkympin huolto jotta niistä saisi kelvolliset, olisi puhelimen muistikortti varmaan jo täynnä. Silti kirppikset ovat kivoja kierrellä ja niistä voi tehdä todellisia löytöjä joskus. Mutta oli tavara sitten uutta tai vanhaa, sillä on laatueroja enemmän kuin eroja hintalapuissa Kenkäkingin ja kirppisten tai Kenkäkingin ja markettien välillä. Jos sinulla on summa x käytettävissä johonkin uuteen tai vaihtoehtoisesti Kenkäkingin Second Handiin, uskon että laadullisesti saat vastinetta sille täältä enemmän. Toki valikoima on pienempi ja yksittäiskappaleita, mutta siinähän se tämän homman hauskuus, että koskaan ei itsekään tiedä mitä myyntiin tulee. Ja koska laitan niin paljon omaa panostani myymääni tavaraan, siinä on vähän samaa fiilistä kuin jos olisin sen itse tehnyt. Nimittäin olen ylpeä myymästäni tavarasta ja seison sen takana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Second hand, kirpputorit

Oodi makkaralle

Tiistai 29.3.2016 klo 10:25 - Pete

Vietin pääsiäisen vaimon ja pojan kanssa Prahassa, jossa olin käynyt kerran aiemmin, viitisentoista vuotta sitten, juuri ennen suurta tulvaa. Pistin merkille, että tänä aikana maalla on kuitenkin ilmeisesti mennyt hyvin, talous on selkeästi kasvanut Saksan rinnalla. Autokanta on melkoisen uutta ja siellä täällä on paljon kaiken kokoisia ja kaikenlaisia yrityksiä ja hyvä meininki päällä jollaista soisi näkevän täälläkin. Ja ennen kaikkea ne perinteiset tsekkiherkut... mmm.


Kevät oli jo aika pitkällä Prahassa, pääsiäisestä alkaa varsinainen turistisesonki. Nytkin niitä (meitä) jo riitti varsinkin Kaarlensillan lähistöllä. John Lennon Wall eli kuuluisa seinä, jonne jengi on maalannut vapaamuotoisesti omaa taidettaan, oli muuttunut täysin. Vissiin joku vuosi sitten joku taideporukka oli vetänyt seinän kokonaan valkoiseksi, mutta pian se oli taas uusien visioiden ja tervehdysten peitossa, joskin tietty ihan erinäköisenä. Mutta kehitys kehittyy ja viereenkin oli noussut John Lennon Pub, jonka sisustus oli pitkälti Beatles-teemainen. Vaclavin aukion läheltä, Mustekin metroaseman suulta, löytyy puolestaan aika hillittömän kokoinen levy- ja leffakauppa Bontonland Megastore, josta tarttui ainakin tätä kirjoittaessa soiva Rory Gallagherin tuplakokoelma. Totta kai myös se U Fleku piti käydä tarkistamassa, mutta eihän tietenkään mikään ollut vuonna 1499 perustetussa panimoravintolassa viidentoista vuoden aikana muuttunut.

Ja eihän sitä ihan malttanut olla katsomasta Prahaa myös työvinkkelistä käsin. Vierailu suuressa kenkäkaupassa Batassa ei tarjonnut suurempia elämyksiä, peruskamaa ja perusmerkkejä. Second hand -puolelta olin sopinut tapaamisen Bohemian Retro Vintageen, joka on kenties Prahan kuuluisin alan liike. Pientä ja täyteen ahdattua puotia emännöi ystävällinen Rebecca. Poimin sieltä muutaman helmen, jotka pienen fiksauksen jälkeen laitan Kenkäkingiin esille suurinpiirtein omakustannehintaan. Varsinkin lätkäfanille tarjolla olisi hauska kapine ilmeisesti vuodelta 1982, eli mukana myös CCCP ja DDR, katso kuva alempaa.


Hard Rock Cafen läheltä tsekkasin myös pienen antiikkipuodin, jota piti vanhempi herra joka itsekin selkeästi taisi pitää myymästään militariasta. Sielläkin olisi ollut toki pari harkitsemisen arvoista esinettä, kuten 60-luvun Matchbox-autoja ja muutama mielenkiintoinen laitekilpi, mutta pyynti näille oli sen verran kova, että en jaksanut jäädä tinkaamaan. Pitää muistaa että Kingissäkin sen hintalapun pitää olla järkevä.


Tosi paljon tuli käveltyä ja pieniin suutarinhommiinkin jouduin kun toisesta buutsistani yksi sisäsauma rupesi sen verran irvistämään että akuutti rakkovaara tuli ilmeiseksi. Tarvitsin pikakonstiksi sen peittämiseen teippiä, jota ei tietenkään ollut, mutta vaimo keksi että Finnairin matkatavaratageissä on käytettynäkin hyvä liimapinta, joten sillä homma hoitui ja seuraavatkin kilsat olivat tuskattomia. Sen sijaan hotellihuoneen lämpötila ei ollut vaan ihan optimaalinen, kun viileään tottuneelle skandille se muistutti pikemminkin huonosti lämmitettyä saunaa. Lisäksi Keravan hiljaisuuteen virittyneelle korvalle miljoonakaupungin öiset äänet aiheuttivat pientä univajetta, mutta paikataan se kun keretään. Nyt ruvetaan pikaloman jälkeen hommiin ja polttamaan nautittuja kaloreita, moro!

20160326_101016-640x360.jpg

Satuimme keskelle elokuvan kuvauksia.

20160326_150153-480x853.jpg

20160326_150843-480x853.jpg

2016-03-29_08.45.31-320x157.jpg

Bohemian Retro Vintagesta poimin Kenkäkingiin muutaman tuotteen kuten mekaanisen lätkäpelin, tervetuloa katsomaan!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Praha, second hand, suutari, Bohemian Retro Vintage

It´s In the Bag

Sunnuntai 7.2.2016 klo 18:32 - Pete

Vaikka olen mies, myönnän olevani jonkin sortin laukkufriikki. Minua kiehtoo laukkujen henkilökohtaisuus ja hyödyllisyys arjessa, kun kannamme niissä isohkoa osaa elämäämme ja muistojakin mukanamme. Vaikka monet miehet pärjäävätkin aika pitkälle taskujen tuomalla kuljetustilalla, varsinkin naisille laukut ovat tärkeä osa identiteettiä.

Itselleni Roman Polanskin elokuva Yhdeksäs portti oli joskus sikäli tärkeä, että siinä näin Johnny Deppin esittämällä päähenkilöllä yhden mielestäni hienoimmista kantovälineistä koskaan, Ranskan armeijan laukun vuodelta 1935. Sitä en ole valitettavasti päässyt vielä kenttätestaamaan sen harvinaisuuden takia (vaikka reprojakin toki olisi saatavilla), mutta Suomen armeijan suosittu nasselaukku ei paljoa varmaan häviä tälle. Omaani tein joskus kiinnitykseen vielä pienen parantavan modauksen ja se toimii kyllä mainiosti esimerkiksi reissuilla kevyenä päivälaukkuna: opaskirja/kartta, juomapullo ja pieni sateenvarjo kulkee hyvin mukana. Varsinainen arkilaukkuni onkin aika raskas kuten yrittäjän taakka :) Se painaa tyhjänäkin melkein kaksi kiloa, mutta uskon että se tulee kyllä kestämään koko ikäni. Paras onkin kun ei ollut ihan halpa, mutta minun oli pakko hankkia se jo ammatillisessakin mielessä nähdäkseni konkreettisesti millainen on tuote, jolle valmistaja antaa vaatimattoman sadan vuoden takuun.

Reppuja en ole itse sitten kouluaikojen juuri käyttänyt, mutta ovathan nekin käteviä kapineita. Makuja on monia ja yksi suosikeistani vähän isommista viikonloppukokoisista laukuista on Marimekon seilori, joka on saanut inspiksen merimiessäkeistä mutta sitä on muutettu vieläkin käytännöllisemmäksi jatkuvaan käyttöön. Suomalaisista myös vanha kunnon Three Bags, valitettavasti jo konkurssiin mennyt, teki tosi hienoa jälkeä. Totta kai omat henkilökohtaiset mieltymykset näkyvät aika paljon Kenkäkingin hyllyllä, en sitä kiistä. Liikkeen ensimmäisessä inventaariossa rakkaudella poimittuja second hand -laukkuja oli jo yli sata kappaletta ja määrä sen kun vain tuntuu kasvavan. Laukut liikkuvat helpommin, niissä kun ei se koko, vaikka tärkeä toki onkin, ole kuitenkaan niin ratkaiseva myymisen kannalta kuin vaikka kengissä tai rotseissa. Tuskin valikoima koskaan laajenee aivan sinne terävimpään luksusosastoon kuten Vuittoniin, Gucciin tai Hermesiin, mutta mielestäni laatu ei sinänsä kalpene niiden rinnalla jos yhtälöstä riisutaan tällaisten brändien gloria ja hyväksytään se, että laukku on käyttöesine eikä dustbagia tarvitseva koko ajan varottava koru. Sitäpaitsi väitän, etteivät esimerkiksi Kenkäkinginkin myynnissä olevat uudet Sulokkaan upeat käsilaukut häviä suurten merkkien vastaaville laadussa ja tyylissäkään yhtään.

Korjaavan suutarin näkökulmasta laukuissa on muutama enemmän kriittinen kohta: vetoketjut ja kantohihnat tai -kahvat. Maalaisjärjelläkin ajateltuna nehän ne kovimmille käytössä joutuvat. Kyllähän laukun pitäisi kestää kokonsa mukainen oletettu paino, ja ihmetyttääkin usein eikö valmistajilla ole mitään omatuntoa kun ne päästävät ulos välillä tosi heppoisia ratkaisuja.Vai onkohan kyseessä vain vallalla oleva kertakäyttökulttuuri, jossa tahdotaan myydä vain yhä enemmän rojua, sitä samaa mitä myydään uutena kirppiksillä. Onko sadan vuoden takuu huonoksi bisnekselle? En usko, sillä ajat muuttuvat kun ruvetaan ymmärtämään että vähemmän on loppujen lopuksi enemmän kaikille.

Kuvissa joitakin Kenkäkingissä myytävänä olleita/olevia laukkuja:

FB_IMG_1454793264165.jpg

FB_IMG_1454793393024.jpg

20160206_134553.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laukut, second hand, laatu, Sulokas

Nostalgia Osa 1

Keskiviikko 27.1.2016 klo 22:29 - Pete

Junnuna rakastin divareita ja rakastan edelleen, mutta niitä ei valitettavasti enää juurikaan ole. Niissä oli aivan oma tunnelmansa, leppoisa mutta silti jännittävä. Koskaan ei voinut tietää, minkälaisen löydön saattaa hetkenä minä hyvänsä tehdä divarinpitäjän hörppiessä tiskin takana kahvia savuke sormiensa välissä, vakioveikkauskuponki edessään ja taustamusiikkina vaikkapa Creamia. Ajattelin että joskus olisi mahtavaa olla töissä divarissa, ja nyt olen, vaikkei valikoimassa olekaan kirjoja tai levyjä. Divari eli diverssikauppa kun tarkkaan ottaen on paikka, joka myy sekalaista ja yleensä käytettyä tavaraa, mikä Kingin tapauksessa painottuu kenkä- ja asustepuoleen. Kahvia hörpitään täälläkin kiitettävästi, mutta tupakansavun korvaa nyttemmin vaikkapa suutarin hommista syntyvä kumin käry. On monenlaista nippeliä sekä purkkia erilaisia aineita nahan ja muidenkin matskujen hoitoon. Äänet ja tuoksut, elämää ja sykettä...

Suomen ensimmäinen second hand -liike perustettiin muistaakseni vuonna 1973, ja silloin aika oli aivan toinen. Aiemmin toiselle kuuluneen tavaran ostamista pidettiin köyhyyden merkkinä, joten bisnesidea oli tätä näkökulmaa vasten vähintäänkin riskaabeli. Vuonna 2016 kierrätys on jo pop, ja itselleni se on oleellinen tekijä omassa yrittäjyydessäni. En varmastikaan olisi sinut itseni kanssa, jos myisin riistotehtaalla tuotettua halpatuontiroskaa. Myös suutarointi on kierrättämistä, joten sikäli Kenkäkingin jin & jang -konsepti on jo osoittautunut aika rajattomaksi. Parhaimmillaan se on varmaankin silloin, kun saa korjatuksi asiakkaan oman rakkaan tavaran siihen juuri sopivalla ja ulkonäöllisestikin uutta paremmin istuvalla kierrätysosalla. Tai kun myyn asiakkaalle jonkun second hand -tuotteen ja saan vielä tehdyksi siihen hänen haluamansa modauksen. Tai kun tukusta tulevan lähetyksen pakkausmateriaalit hyötykäytetään täytteeksi myyntiin tulevaan vintage-laukkuun. Tai kun asiakas valitsee sittenkin kotimaisen käsintekijän rakkaudella tekemän uniikin ja huippulaadukkaan tuotteen, vaikkapa jopa mittatilauskengät. Suomi nousuun, on tämä maa ennenkin jälleenrakennettu.

No, Kenkäkingi ei tietenkään koskaan tule olemaan kultakaivos. Kivijalkaliikkeiden haasteet nykymaailmassa kaikki varmasti tietävät, mutta toivon että sopivalla reseptillä ja riittävän hyvällä palvelulla nenä sentään pysyisi pinnan yläpuolella. Voittoa tärkeämpää onkin edes yrittää säilyttää siivu sitä kunnon menneen ajan kiireetöntä meininkiä, josta itsekin sai skidinä nauttia kun plaraili sarjakuvalehtipinoja tuoreiden viikkorahojen poltellessa taskussa. Ennen kaikkea toivon, mikäli Kenkäkingi joskus on kykenevä jonkun palkkaamaan, että paikka olisi rento tehdä kovasti töitä, kun vallalla näyttää tänä päivänä olevan myös työelämän aikamoinen kurjistuminen. Eikö olekin kumma juttu, että duunin jonka pitäisi tuottaa hyvinvointia, saakin aikaan niin paljon pahoinvointia?

Julistankin Kenkäkingin valtakunnan stressittömäksi alueeksi niin arvon asiakkaille kuin suutarillekin, ja blogin avatuksi. Tervetuloa mukaan!

1 kommentti . Avainsanat: second hand, suutari, työ, kierrätys