Vippaa mulle vitonen

Sunnuntai 10.12.2017 klo 15:37 - Pete

Second hand -myynnin osuus Kenkäkingin kaikesta myynnistä on noin 20 %. Silti se vie tilaa liikkeestä ja meidän omaa aikaamme paljon tuota määrää enemmän. Onko tässä mitään järkeä? On, sillä tämä kierrätys on meidän toimintamme lähtökohta ja se mikä tuo fiiliksen liikkeeseen. Se on myös meidän elämäntapamme.

Yleinen kysymys on, että mistä me saamme käytetyt tavarat liikkeeseen? Onneksi moni on oivaltanut, että me olemme ”nahkadivari” jonne voi tuoda näytille sellaista tavaraa jonka voisi kuvitella sopivan valikoimaamme. Taannoin eräs asiakas toi meille kaksi hyvää laukkua liikkeeseen ja kuultuaan mitä hyvitämme niistä hän ei ollut uskoa sitä, koska hän ei ollut maksanut siitä kuin murto-osan kirppiksellä.

Toinen yleinen kysymys on, että onko Kenkäkingi kirppis. Siinä mielessä joo, että myymme käytettyä tavaraa, mutta siinä missä kirppikset ovat lajin kaikki harrastajat, haluamme että liikkeemme on kuin maajoukkue eli siellä ovat kaikki parhaat tuotteet. Olen arvioinut, että kaikesta kirppistarjonnasta maksimissaan 5 % on sellaista, jonka kelpuuttaisimme laadun, kunnon ja muutaman muunkin kriteerin perusteella liikkeeseen. Ennen myyntiä teemme niille aina jotain, ja myynnin jälkeenkin huollamme myymiämme helmiä normaalia edullisemmin. Meidän käytettyä tavaraa saa myös noin viikon ajan testata ja palauttaa, jos se on suurin piirtein samassa kunnossa kuin lähtiessä. Maksamme myös verot second handista, toisin kuin suurin osa yksityisistä myyjistä kirppiksillä. Eli ei, emme ole kirppis vaan Second Hand -erikoisliike.

Toki mekin mielellään vähäisellä vapaa-aikana kirppiksiä kierrämme, jotta pysymme kartalla skenessä. Jos jotain löytöjä sattuu vastaan, toki nekin pelastukset hyödynnämme, koska jatkuvasti tarvitsemme laadukasta käytettyä valikoimaa, joka Suomessa on todella kiven alla. Parhaimmillaan löydöissä voi olla hyvä katekin, mutta se on äärimmäisen harvinaista. Kerron tästä esimerkin tässä lopuksi, mutta keskimäärin second hand ei todellakaan ole mikään bisnes. Vaikka meillä on ammattimainen silmä, mekin teemme hutihankintoja, esimerkiksi jossain onkin myöhemmin tarkasteltuna sellainen vika että sen korjaaminen ei olisi enää järkevää. Silloin kierrätämme materiaalin mahdollisuuksien mukaan muuten, emmekä myy edes alennuksella epäkuranttia tavaraa. Onneksi meillä on myös ystäviä, jotka harrastuspohjalta tekevät meille löytöjä. Tohtori Perkiökankaan erikoisehkot esineet ovat jo sellaista antiikkia ja uniikkia tavaraa, jota kannattaa tulla katsomaan ihan jo museomaisestikin.

Vielä se lupaamani esimerkki kirppislöydöstä... Eräs asiakas toi nähtäväkseni merkkilaukun ja että olisinko siitä kiinnostunut muutamalla kympillä. Tsekkasin tuotteen ja sanoin että näissä tietyissä merkkilaukuissa on se ongelma että niitä on paljon piraatteja ja sellaisia emme myy. Mutta koska laukku vaikutti kuitenkin lupaavalta, vihjaisin että kannattaa viedä se näytille niiden merkkiliikkeeseen Helsinkiin. Kuukauden päästä sama asiakas tuli kertomaan, että laukku oli kuin olikin aito, harvinainen 80-luvun malli, jota on eBayssä myyty noin kahdella tuhannella. Erikoisliike oli lunastanut sen, ei toki sillä summalla, mutta aika hyvällä kertoimella ottaen huomioon että sen hankintahinta kirppiksellä oli ollut vitosen.

pikku3.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: second hand, kirpputori, käytetty tavara, antiikki

Paperitähdet

Maanantai 6.2.2017 klo 21:50 - Pete

Minua haastateltiin viikonvaihteen Iltalehteen yhdessä kahden muun kierrätysfirman, Globe Hopen sekä Lapinketun, yrittäjien kanssa. Hienoa että meitä nostetaan näin esille. Globe Hopen edelläkävijyyttä olen arvostanut suuresti ja mielelläni olen myynyt second handina heidän tuotteitaan liikkeessä - ne ovat hyvin suunniteltuja, hyvin tehtyjä sekä eettisiä. Ja itselleni uusi tuttavuus Lapinkettu tekee oikein näyttäviä puutuotteita kierrätysmateriaaleista - kannattaa tsekata. 

Sen verran toki kommentoin jutun otsikkoa, että ei tämä kylläkään bisnestä niinkään ole ainakaan Kenkäkingissä vaan enemmän elämäntyyli. Ja vaikkei lehteen asti mennytkään, jonkin verran juttelin toimittajan kanssa siitä, että kierrätys- ja korjaustoiminta voisi olla arvonlisäverokannaltaan pienempi, jotta kuluttajan päätös valita jo olemassaoleva laadukas tuote uuden krääsän sijaan olisi helpompi. Tässä olisi tällä maalla hyvä sauma olla aikaansa edellä eikä taas antaa hyvien ideoiden tulla ensiksi käyttöön esimerkiksi Ruotsissa...

Se, että laadukasta tuotetta rokotetaan 24 % verolla sen pidemmän elinkaaren jokaisessa vaiheessa, on vaan jotenkin epäreilua.

ILTALEHDEN JUTTU (PDF) 

Petri_Jantunen_kenkakingin_tj_01-720x496.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suutari, media, kierrätys, Globe Hope, Lapinkettu

Pieni ja hento ote

Tiistai 15.11.2016 klo 12:25 - Pete

Aika paljon on ollut viime aikoina esillä kampanjoita, joiden tarkoituksena on kannustaa ihmisiä käyttämään pienten liikkeiden ja yksinyrittäjien palveluita. On ollut esimerkiksi sellaista tunteisiin vetoavaa sometusta, että älä osta monikansallisesta suuryrityksestä koska sen toimitusjohtaja ei tarvitse kolmatta loma-asuntoa, mutta pienen liikkeen omistaja tarvitsee rahaa ravintoon ja lapsensa harrastuksen rahoittamiseen. Ei. Ei se niin mene.


Ei nimittäin tarvitse tukea pienyrittäjää säälistä. Omien asiakaskokemuksieni perusteella väitän, että pienet liikkeet yleensä palvelevat joustavammin ja asiantuntevammin. Niiden valikoimat eivät aina ole isojen liikkeiden tasoisia määrältään mutta usein laadultaan. Ja ehkä saatetaan ajatella, että koska pienet liikkeet myyvät vähemmän niin niiden tuotteiden hinnat ovat kalliimmat. Mutta entä jos sen kääntäisikin niin, että pienillä liikkeillä kulut ovat pienemmät, joten ne hinnat eivät välttämättä ole kovemmat. Ja kaikkihan on suhteessa siihen laatuun, joka isoilla valitettavasti tuppaa olemaan toisarvoinen seikka, koska niiden suosima bulkki myy ja siinä on parempi kate.


Metsästin taannoin useammasta isosta rautakauppaketjusta naulapyssyyni suutareiden suosimia 15 mm nauloja, joita en enää saanut vakiotoimittajaltani valmistuksen loppumisen vuoksi. Kaikilta löytyi kyllä pyssyjä, joihin 15 mm naulat sopivat, mutta itse nauloja ei niillä ollut koska "niin lyhyitä ei kukaan osta". No paikallisesta pienestä erikoisliikkeestä löysin etsimäni, koska se liike ei pelkästään myynyt vaan halusi myös palvella - kunnolla. Ostin 20 000 naulan lisäksi tästä hyvästä sieltä myös uuden naulapyssyn, jonka jossain vaiheessa olisin kuitenkin joutunut uusimaan. Epäilen myös että muutkin lähitienoon suutarit tulevat vielä löytämään kyseisen liikkeen...


Nyt on startannut jälleen kampanja, jossa halutaan ostaa joululahjat pienistä liikkeistä, jotta kaikille tulisi parempi joulu. Se on ihan ok, jos ne lahjat ovat oikeasti parempia, uniikimpia, edullisempia ja/tai myydään paremmin palveltuna. Sääliä ei ainakaan tämä pienyrittäjä edelleenkään halua, yritystoiminnanhan pitäisi perustua rehtiin kilpailuun ja asiakas on kuningas, jonka pitää saada rahalleen vastinetta. Mutta toki olen myös sitä mieltä, että sen monikansallisen ison yrityksen toimitusjohtajalle ne kaksi loma-asuntoa riittää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: suuryritys, pienyritys, kivijalkaliike, kilpailu

Nyt reppu jupiset

Sunnuntai 19.6.2016 klo 12:02 - Pete

Laukkukurssille ilmoittautui kaksi osallistujaa tavoitellun neljän sijaan, mutta silti päätimme järjestää reissun. Aamulla ennen seitsemää startattiin auto kohti Tamperetta, kahvia termokseen ja matkaevästä mukaan. C-kasetti toisti uusimpia 70-luvun hittejä, kun ajoimme moottoritietä läpi sateisen eteläisen Suomen aina yhtä mukavaan ja rentoon Manseen. Parkkipaikka löytyi Laukontorilta ja Kenkäpaja Pihka sen vierestä Kehräsaaresta, historiallisesta punatiilisestä kiinteistöstä.

Meidät ottivat vastaan Pihkan Roosa ja Sofia. Ennen varsinaiseen laukuntekoon ryhtymistä teimme pienen katselmuksen pajaan ja myymälään, jossa oli esillä käsintehtyjä upeita erimallisia kenkiä, laukkuja, lompakoita ja koruja. Kaiken yllä leijui nahan huumaava tuoksu ja pienen kivijalkaliikkeen kiireetön ja luova ilmapiiri. Eipä sellaista missään kauppakeskuksissa koe.

20160618_092411.jpg

Valittavana oli kaksi laukkumallia, joista tehdä, ja molemmat kurssilaiset valitsivat Vaalo-laukun, koska niitä pääsi työstämään ompelukoneella käsinompelun sijaan. Ihailtavaa pelkäämätöntä asennetta, joskin täytyy todeta että molemmalla oli jo hieman aiempaa kokemusta nahkatöistä, joita Kenkäkingi oli jo aiemmin ruokkinut toimittamalla niihin materiaalia ja välineitä. Laukut tehtiin kasviparkitusta nahasta, toinen valitsi mustan ja toinen ruskean. Molempi parempi ja hienompi. Tarvitut palat leikattiin tällä kertaa ammattimaisesti meistillä, joka on nopea ja tasalaatuinen keino veitsen sijaan.

20160618_094138.jpg

20160618_133732.jpg

Tämän jälkeen päästiin tutustumaan ompelukoneiden saloihin, ja tässä vaiheessa minä totesin kurssilaisten olevan niin hyvissä käsissä että lähdin itse hieman etsimään ja poimimaan Tampereen second hand -aarteita. Kovasta yrityksestä huolimatta saalis jäi melko laihaksi. Yli puolentoista tunnin kiertelyn jälkeen haaviin jäi ainoastaan kolmet kengät ja yksi lakki, jotka täyttivät kriteerini ja saatoin kelpuuttaa jälleenmyyntiin Kenkäkingiin. Mutta tärkeintä onkin matka eikä päämäärä, ja suutaritöiden rasittamat käteni ja mieleni saivat kauan kaipaamaansa lepoa ja rentoutusta – vaihtelu virkistää.

Kun palasin takaisin Pihkaan laukut olivat jo lähes valmiit, kurssilaiset olivat olleet poikkeuksellisen nopeita. Lähdimme yhdessä lounaalle Sannan salaattibaariin ja takaisin tullessa jokainen vielä nappasi Laukontorilta herkullisen näköistä tuoretta kotimaista siikliä kotiin tuliaisiksi.

Enää oli jäljellä laukkujen viimeistely: reunojen tasoitus ja värjäys sekä suojaus kosteussuihkeella. Paitsi että laukut oli tehty tosi nopeasti, molemmat olivat tehneet malleihin pieniä haluamia lisäyksiään kuten ylimääräisen sisätaskun. Niin sitä pitää, itse tekemällä tulee juuri sellaista kuin haluaa. Lopuksi totesimme että olisipa kiva saada jatkoa esimerkiksi talvella vaikkapa kengäntekokurssin muodossa... Kiinnostaisiko muuten sinua tehdä omat kenkäsi? ;)

Kyllä. Päivä oli ollut upea. Kenkäkingi halusi antaa kurssilaisille hyvästä duunista vielä stipendin Tillikassa Pyynikin IPA -tuopin muodossa ennen paluumatkaa. Jatkossa kurssiin voisi sisällyttää vielä iltaohjelmaa ja miksei yöpymisenkin, jos hommaa haluaisi jalostaa. Kenkäkingi Tours kiittää Pihkaa ja kurssilaisia. Rock!

2016-06-19_08.43.45.jpg

Kenkäpaja Pihkan Roosa ja Sofia sekä kurssilaisten tekemät laukut.

Kenkäpaja Pihka

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Laukkukurssi, Tampere, Kenkäpaja Pihka, second hand

Laulu kirpusta

Perjantai 10.6.2016 klo 19:23 - Pete

Jaanan hoitaessa taas kerran ansiokkaasti putiikkia, piipahdin parilla lähistön kirppiksellä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä vaikka oli arki-iltapäivä. Kirppikset houkuttelevat porukkaa ja ilmeisesti kesälomiakin pidettiin. Muistan hämärästi loman käsitteen ajalta ennen yrittäjyyttä. Se oli aikaa kun työn ja vapaa-ajan raja oli selkeämpi, joskin tunnustetaan että kyllähän joskus yrittäminenkin työstä käy :)

Minulle on kehittynyt sellainen silmä, että näen nopeasti onko pöydässä mitään minua kiinnostavaa. Kierroksen voin tehdä 10-15 minuutissa, mutta nyt ei ollut kiire joten päädyin testailemaan muistoa lapsuudesta, jolloin minulla oli samanlainen, tosin tätä seurannut Jr.-versio:

20160610_132753-480x853.jpg

Hintapyyntö oli jopa näistä halpa 19 euroa, mutta sen selitti ilmeisesti murtunut kannen klipsi ja patterinkansi. Jätin väliin houkutuksen ja jatkoin eteenpäin. Totesin taas kerran, että iso osa pöydistä on uutta halpatuontia. Tämä tökkii minua. Ymmärrän että kirppisten pyörittäjille jokainen pöytävuokratulo on tärkeä ja että tavaran myyjillä ei varmaan ole mahdollisuutta myydä tuotteitaan omassa liikkeessä, mutta silti tämmöiset pöydät vesittävät kirppareiden ideaa:

20160610_134113-480x853.jpg 

Veikkaan että moni katsoo kirppiksellä hintalappua ennen kuin tuotetta. Minä teen päinvastoin. Ensin tutkin tuotteen. Vastaan tuli vanha laukku, joka kiinnosti. Hinta oli halpa, mutta viaksi oli mainittu irvistävä sauma. Eihän se olisi ollut temppu eikä mikään korjata, mutta ongelma oli se, että kaikki muutkin vielä ehjät tikkaukset olivat haperoituneet ajan saatossa pahoin, joten ei valitettavasti kannattanut ottaa itselleen koko laukun isoa kunnostusprojektia edes halvalla. Sääli. Toivottavasti tuleva ostaja ostaa tämän lähinnä koristetarkoitukseen, siihen tämä oikein komea:

20160610_133928-480x853.jpg  

Tällaista tämä on. Todellisia löytöjä, joissa yhdistyy laatu, uniikkisuus ja kunto, on erittäin harvassa. Siksi vedän rajan kirppiksen ja second hand -liikkeiden välille. Molempia tarvitaan ja on hienoa kun käytetty tavara saa jatkoaikaa. Jos ajatellaan neljää vaihtoehtoa tehdä kulutusvalinta: 1) laadukas käytetty 2) laadukas uusi 3) huonolaatuinen käytetty 4) huonolaatuinen uusi, niin Kenkäkingi suosii tietenkin kahta ekaa ja kolmannen hyödyntämistä muuten. Nelosia ei todellakaan tarvita.

No teinkö mitään löytöjä kierroksella? Juu, nämä löysin pojilleni. Enhän minä näillä tietenkään itse mitään, krhm:

20160610_152539-853x480.jpg

No loppumetreillä löytyi jotain kivaa liikkeeseenkin. Räpylä jo olikin, joten sen seuraksi sain komean rekvisiitan ehkä 60-luvulta. Eihän tälläkään varmaan muuta käyttöä ole kuin estetiikka, mutta on sekin usein tärkeää. No, huonona päivänä voi tämä mennä suutarin kuonokopastakin :)

20160610_154101-480x853.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirpputori, second hand

Suuret setelit

Keskiviikko 27.4.2016 - Pete

K: Miten Kenkäkingi hinnoittelee käytetyn tavaran?

V: Myyntihintaan vaikuttaa ennen kaikkea sisäänostohinta, ts. hyvästä tavarasta joutuu yleensä maksamaan itsekin enemmän. Sellainenkin nyrkkisääntö on, että huippukuntoisenkaan yksilön hintalappu ei saisi olla liikkeessä kuin maksimissaan puolet vastaavan uuden arvosta. Toki voi olla jotain poikkeuksia kuten ettei vastaavia uusia enää saa (esimerkiksi Toisen maailmansodan aikainen US Navyn paita, jossa hyväksymme myös selkeähkön reiän). Ennen hyllytystä tehdyt korjaukset ja huollot eivät yleensäkään voi sinällään suoraan näkyä hintalapussa, mutta tavaran pitää normaalisti olla vähintäänkin ehjää. Tästä syystä Kenkäkingi on hyvinkin valikoiva sisääntulevan tuotteen kunnosta. Ehjä ei suinkaan tarkoita ettei käytönjälkiä esiintyisi, se on osa tavaran historiaa. Vintage-kunto ei ole sama kuin uuden kunto.

K: Saako Kenkäkingissä tinkiä?

V: Totta kai, emme siitä pahastu sillä se kuuluu second hand -"genreen". Niin tekee Kenkäkingikin sisäänostaessa, koska se on oikeastaan ainoa keino yrittää pitää jälleenmyyntihinta järkevänä. Se vaan, että Kenkäkingi ei voi taata asiakkaan tinkimisen johtavan haluttuun lopputulokseen :) Kenkäkingi kun pyrkii alkujaankin hinnoittelemaan tavaran mahdollisimman asiakasystävällisesti, tästä syystä alennusmyyntejäkään emme juurikaan harrasta. Ne ovat tyypillisesti halpatuontimassatuotteita, joissa marginaalit ovat sellaiset että reipas alennusmyyntikään ei välttämättä vielä mene tappiolla. Tinkimistä toki liikkeessä voi helpottaa, jos ostaa kerralla usempaa tuotetta tai muita palveluja ;) Kenkäkingi ei voi myydä tavaraa hinnalla. Myymme sitä mahdollisimman hyvällä ja jatkuvalla hinta/laatu -suhteella ja se erottaa liikkeen esimerkiksi kirppiksistä.

K: Mutta samaa kamaa löytyi juuri nettikirppikseltä tai vaikka Uffilta halvemmalla?

V: Kenkäkingi ei myy lahjoitettua tavaraa eteenpäin vaan haluaa hyvittää siitä mahdollisuuksien mukaan aina jollain tavalla. Lahjoitukset ja hyllyyn päätymättömät kamat hyödynnämme muuten ei-kaupallisesti kuten esimerkiksi teatterirekvisiitaksi. Kingi maksaa mm. vuokraa ja verot, mitä kuluja nettikirpparilla yksityishenkilölle harvemmin tulee. Ja ennen kaikkea Kenkäkingi takaa myymänsä tuotteen kunnon ja on nähnyt varmasti keskimääräistä enemmän vaivaa saadessaan tuotteen liikkeeseen ja hyllyyn asti. Kirppikseltä ostaessa jopa suutarille on tullut tarkemmin tutkiessa ikäviä ylläreitä, vaikka hänellä onkin harjaantuneet silmät, mutta tätä riskiä Kenkäkingistä ostettaessa ei enää ole. Joissain tavaroissa on totta kai parempi kate (= halvempi sisäänostohinta tai ei yhtään huollettavaa), mutta vastavuoroisesti jotkut tuotteet menevät jopa omakustannehintaan vain koska niitä on mukava tarjota asiakkaille. Unohtamatta sitä että suutarina voimme tarjota mahdolliseen löytöön myös haluttuja modauksia edullisesti tai parhaassa tapauksessa jopa kaupan päälle.

K: Onko Second Hand hyvä bisnes?

V: Ei, jos katsoo vain kirjanpitäjän antamaa kuukausiraporttia. Helsingin asiakasvirtojen äärellä voisi konsepti olla helpommin tuottava, mutta Kingi on keravalainen yritys ja haluaa pysyäkin keravalaisena, koska Keski-Uudellamaalla ei vastaavia liikkeitä yksinkertaisesti ole. Mutta Second Hand on mielekästä, eettistä ja ennen kaikkea sellaista palvelua, joka houkuttelee laatutietoiset asiakkaat tutustumaan myös suutariin. Eli tervetuloa penkomaan ja turisemaan, edelleenkään ei ostopakkoa :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hinnoittelu, tinkiminen

Käytettyä rakkautta

Torstai 7.4.2016 klo 10:42 - Pete

Eniten varmaan kysellään, mistä kaikki myytävät käytetyt kamat liikkeeseen tulevat. Toinen melkein yhtä yleinen kysymys on, että onko Kenkäkingi kirpputori. Olen jo ennenkin tästä kirjoittanut jossain, mutta pannaan nyt tähän blogiinkin faktoja uusille ystäville ja niille kertakävijöille, jotka pyörähtävät nopeasti sisällä ja selkeästi pohtivat mielessään, että tämä on "kallis kirppis".

Kenkäkingin Second Hand ei ole varsinaisesti bisnes, vaan varsinaisten suutarinhommien ja muka ylimääräisen liiketilan mahdollistamaa lisäpalvelua, jonka tarkoitus on tarjota parasta hinta-/laatusuhdetta ja tavaraa, jota ei ihan heti tulisi kadulla samanlaista vastaan. Se tulee pääsääntöisesti yksityisihmisiltä ja nykyään sitä tarjotaankin ihan hyvin liikkeeseen. Jotain pienimuotoista maahantuontiakin on ollut sekä remmissä muutamia kuten vaimoni sekä tänne bloggaava Tohtori Perkiökangas, jotka osaavat poimia aarteita.

Itsekin mielelläni kiertelen kirppiksiä silloin harvoin kun muilta kiireiltä kerkeän. Se on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, kun ei odota löytävänsä liikoja. Havaintoni on, että keskimäärin luokkaa 5% on se kaiken kirppiskaman osuus joka täyttää liikkeen kriteerit eli uniikkisuudeltaan, laadultaan ja kunnoltaan sopii tänne ja että sille saa vielä järkevän ja perustellun hintalapun. Siltikin, vaikka kuinka tsekkaisi tavaran ennen ostoa, saattaa tulla tarkemmassa syynissä ennen hyllytystä yllätyksiä, eli jossain on sittenkin jotain fiksattavaa. Eli pienet ovat marginaalit tämän laadun kierrätyksen olla kannattavaa liiketoimintaa. Mutta toisaalta se on varmasti poikinut uusia asiakkaita ja tältä osin ajattelen second handin ensisijaisesti harrastuksena ja toiseksi tehokkaana suutarin mainontana. Alkuun ostin tavaraa postitsekin luottaen myyjien kuvauksiin tavaran kunnosta, mutta kun liian monta "ehjää" takkia osoittautuikin sellaiseksi, että napit olivat irtoamaisillaan ja taskussa oli reikä, tai kengissä kärkikovikkeet pehmenneet täysin, luovuin siitä. En silti syytä myyjiä huijauksesta, vaan tutkin tavaran korjaavan suutarin silmin ja varmaan vain näen enemmän. Mielelläni fiksaisin kaiken, mutta en koskaan saa sitä työn osuutta sellaisenaan siirrettyä itselleni taloudellisesti fiksusti myyntitavaran hintalappuun ja asiakastöitäkin on, joten siksi pitää olla kunnon suhteen todellakin valikoiva.

Eli onko tämä kirpputori? Ei, jos ajatellaan hintoja, mutta toisaalta hyvä tavara maksaa kirpputorillakin huonoa enemmän - ainakin yleensä. Kenkäkingin valikoimassa on selkeä linja ja nahkapainotteisuus, vaikka materiaali ei sinänsä kriteeri olekaan vaan sen laatu ja sopivuus kohteessaan. Eli turha esimerkiksi etsiä täältä laukkua, jonka sangat ja niiden kiinnitykset ovat ns. purkkaa. Lisäksi kun ostaa Kingistä, voi luottaa siihen ettei ostosta tarvitse ihan heti viedä suutarille. Tai jos näin käykin (reilun vuoden aikana tavaraa tullut takaisin max. pari kertaa), niin takuu pelaa vaikka kirppiksillä käytetty kama myydäänkin sellaisena kuin se on.

Tämä ei ole kirppis, koska kaikki tavara täällä on tarkasti valikoitua, hoidettua ja siistiä, vaikka totta kai käytetty tavara kantaakin historiansa jälkiä. Ne eivät ole vikoja, mutta jos niitä haluaa niin kirppiksiltä löytyy. Jos olisin dokumentoinut kaikki ne kirppiksillä näkemäni parin euron kengät joihin pitäisi tehdä vähintään viidenkympin huolto jotta niistä saisi kelvolliset, olisi puhelimen muistikortti varmaan jo täynnä. Silti kirppikset ovat kivoja kierrellä ja niistä voi tehdä todellisia löytöjä joskus. Mutta oli tavara sitten uutta tai vanhaa, sillä on laatueroja enemmän kuin eroja hintalapuissa Kenkäkingin ja kirppisten tai Kenkäkingin ja markettien välillä. Jos sinulla on summa x käytettävissä johonkin uuteen tai vaihtoehtoisesti Kenkäkingin Second Handiin, uskon että laadullisesti saat vastinetta sille täältä enemmän. Toki valikoima on pienempi ja yksittäiskappaleita, mutta siinähän se tämän homman hauskuus, että koskaan ei itsekään tiedä mitä myyntiin tulee. Ja koska laitan niin paljon omaa panostani myymääni tavaraan, siinä on vähän samaa fiilistä kuin jos olisin sen itse tehnyt. Nimittäin olen ylpeä myymästäni tavarasta ja seison sen takana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Second hand, kirpputorit

Oodi makkaralle

Tiistai 29.3.2016 klo 10:25 - Pete

Vietin pääsiäisen vaimon ja pojan kanssa Prahassa, jossa olin käynyt kerran aiemmin, viitisentoista vuotta sitten, juuri ennen suurta tulvaa. Pistin merkille, että tänä aikana maalla on kuitenkin ilmeisesti mennyt hyvin, talous on selkeästi kasvanut Saksan rinnalla. Autokanta on melkoisen uutta ja siellä täällä on paljon kaiken kokoisia ja kaikenlaisia yrityksiä ja hyvä meininki päällä jollaista soisi näkevän täälläkin. Ja ennen kaikkea ne perinteiset tsekkiherkut... mmm.


Kevät oli jo aika pitkällä Prahassa, pääsiäisestä alkaa varsinainen turistisesonki. Nytkin niitä (meitä) jo riitti varsinkin Kaarlensillan lähistöllä. John Lennon Wall eli kuuluisa seinä, jonne jengi on maalannut vapaamuotoisesti omaa taidettaan, oli muuttunut täysin. Vissiin joku vuosi sitten joku taideporukka oli vetänyt seinän kokonaan valkoiseksi, mutta pian se oli taas uusien visioiden ja tervehdysten peitossa, joskin tietty ihan erinäköisenä. Mutta kehitys kehittyy ja viereenkin oli noussut John Lennon Pub, jonka sisustus oli pitkälti Beatles-teemainen. Vaclavin aukion läheltä, Mustekin metroaseman suulta, löytyy puolestaan aika hillittömän kokoinen levy- ja leffakauppa Bontonland Megastore, josta tarttui ainakin tätä kirjoittaessa soiva Rory Gallagherin tuplakokoelma. Totta kai myös se U Fleku piti käydä tarkistamassa, mutta eihän tietenkään mikään ollut vuonna 1499 perustetussa panimoravintolassa viidentoista vuoden aikana muuttunut.

Ja eihän sitä ihan malttanut olla katsomasta Prahaa myös työvinkkelistä käsin. Vierailu suuressa kenkäkaupassa Batassa ei tarjonnut suurempia elämyksiä, peruskamaa ja perusmerkkejä. Second hand -puolelta olin sopinut tapaamisen Bohemian Retro Vintageen, joka on kenties Prahan kuuluisin alan liike. Pientä ja täyteen ahdattua puotia emännöi ystävällinen Rebecca. Poimin sieltä muutaman helmen, jotka pienen fiksauksen jälkeen laitan Kenkäkingiin esille suurinpiirtein omakustannehintaan. Varsinkin lätkäfanille tarjolla olisi hauska kapine ilmeisesti vuodelta 1982, eli mukana myös CCCP ja DDR, katso kuva alempaa.


Hard Rock Cafen läheltä tsekkasin myös pienen antiikkipuodin, jota piti vanhempi herra joka itsekin selkeästi taisi pitää myymästään militariasta. Sielläkin olisi ollut toki pari harkitsemisen arvoista esinettä, kuten 60-luvun Matchbox-autoja ja muutama mielenkiintoinen laitekilpi, mutta pyynti näille oli sen verran kova, että en jaksanut jäädä tinkaamaan. Pitää muistaa että Kingissäkin sen hintalapun pitää olla järkevä.


Tosi paljon tuli käveltyä ja pieniin suutarinhommiinkin jouduin kun toisesta buutsistani yksi sisäsauma rupesi sen verran irvistämään että akuutti rakkovaara tuli ilmeiseksi. Tarvitsin pikakonstiksi sen peittämiseen teippiä, jota ei tietenkään ollut, mutta vaimo keksi että Finnairin matkatavaratageissä on käytettynäkin hyvä liimapinta, joten sillä homma hoitui ja seuraavatkin kilsat olivat tuskattomia. Sen sijaan hotellihuoneen lämpötila ei ollut vaan ihan optimaalinen, kun viileään tottuneelle skandille se muistutti pikemminkin huonosti lämmitettyä saunaa. Lisäksi Keravan hiljaisuuteen virittyneelle korvalle miljoonakaupungin öiset äänet aiheuttivat pientä univajetta, mutta paikataan se kun keretään. Nyt ruvetaan pikaloman jälkeen hommiin ja polttamaan nautittuja kaloreita, moro!

20160326_101016-640x360.jpg

Satuimme keskelle elokuvan kuvauksia.

20160326_150153-480x853.jpg

20160326_150843-480x853.jpg

2016-03-29_08.45.31-320x157.jpg

Bohemian Retro Vintagesta poimin Kenkäkingiin muutaman tuotteen kuten mekaanisen lätkäpelin, tervetuloa katsomaan!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Praha, second hand, suutari, Bohemian Retro Vintage

Isoisän olkihattu - eli tarina siitä kun tietää, vaikkei tiedäkään.

Tiistai 22.3.2016 klo 23:33 - Tohtori M. K. Perkiökangas

Monasti vanhojen esineiden kohdalla käy niin, ettei sitä varsinaisesti suorilta tiedä mikä jossakin esineessä on mukamas niin erikoista, että kyseinen esine suorastaan huutaa kaikkien muiden rojujen keskeltä. Sellaisessa tilanteessa mulle käy tavallaan niin, että se muu tilke ympärillä muuttuu epätarkaksi sutuksi ja katse fokusoituu tähän yhteen esineeseen - yleensä jo kaukaa, yleensä jo astuessa sisään liikkeeseen, kirpputorille tai katumyyjän pöydän läheisyyteen. Sähköinen kutina niskavilloissa kertoo siitä, että esineessä on jotain erikoista - jotain, mikä saattaa nostaa sen arvoon arvaamattomaan.

Kun kamojen kanssa on vehdannut intohimoisesti penskasta saakka, tarttuu väkisinkin matkalta aika paljon tietoakin mukaan - murusia sieltä täältä, välähdyksenomaisia muistikuvia huutokauppaluetteloista, netin palstoilta tai mistälie. Silti kaikkea ei voi kukaan tietää eikä muistaa. Varsin usein siis käy niin, että jokin esine aiheuttaa heti kättelyssä kihelmöintiä niskavilloissa, vaikkei esineestä ole tasan minkään sortin tarkempaa käryä. Sitä tietää, vaikkei tiedäkään.

Näin kävi tänkin ompelukoneen kohdalla. Se hyppäsi esiin kirpputoripöydästä kuin kirkaanvalkea lieska - siitäkin huolimatta, että ompelukoneet eivät ole oikeastaan tippaakaan mun juttu. Ja vaikka toimin toisinaan jonkinsortin epävirallisena alihankkijana niin KenkäKingille kuin parille muullekin menneen maailman ihmeellisyyksiä kauppaavalle puodille, niin pääasiassa haalin rojua ihan omaa ylikierteellä toimivaa keräilyviettiäni tyydyttääkseni - en rahantekomielessä. Siksi siis ohitin ompelukoneen, mutta päätin saman tien vinkata Peteä siitä - KenkäKingiin kun kaikenmaailman ompeluvenkuloitsimet sopii kuin eestiläinen savujuustonakki nenänreikään.

Pöydässä keklotti kenollaan myös pari ihan hauskannäköistä 20-30 -luvun mallista naisten huopahattua - tästä päättelin, että kone saattais liittyä jollain tapaa modistin puuhailuihin. Pete selvitteli koneesta lisätietoja ja netti tiesikin vahvistaa, että kyseessä oli olkihattujen ompelukone dresdeniläisestä tehtaasta, jonka liittoutuneiden koneet olivat pommittaneet tuhannen nuuskaksi vuonna 1943.

Lupasin Petelle lunastaa koneen kirpputorilta heti aamusta, sillä olihan iloisten natsiherrasmiesten olkihattuiluompelusvempele nyt suorastaan pakko saada KenkäKingin interiööriä koristamaan.

Mikä tämän erikoisen ompelusväkräimen arvo sitten mahtaisi olla? Siitä ei voida sanoa mitään kiveen hakattua. Vanhojen esineiden kohdalla rahallinen arvo on usein aika tulkinnanvarainen juttu - voidaan puhua yleisestä hintatasosta ja vaikka mistä, mutta loppujen lopuksi vanhan esineen arvo ei ole absoluutio, vaan niin ajassa ja suhdanteissa alati elävä kuin ostajan tahi omistajan persoonallisesta tuntemuksesta riippuva asia.

Toisen roska on toisen aarre, mutta mikään vanha ja kaunis ei ole koskaan arvotonta - se kertoo lukemattomia tarinoita ajastaan, entisistä omistajistaan, valmistajastaan ja tuosta ainiaaksi kadonneesta maailmasta - aivan kuin se isoisän olkihattu, josta Rautavaaran Tapsa tarinoi aikoinaan.

blogi1.jpg

Kultivoitunut keräilijä, boheemi herrasmies ja ensimmäisen luokan roinanhaalija tohtori M. K. Perkiökangas turisee satunnaisesti ruosteisista romuista ja sykähdyttävistä vanhoista aarteista. Alati yltiösuloisen antiikkikoira Fruun kanssa kirpputoreilla, pölyisissä puodeissa ja niin kotomaan kuin Euroopan turuilla ja toreilla vintageaarteita metsästävän tohtorin löytöjä päätyy toisinaan myös Kenkäkingin myyntiin.

fruu.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: antiikki, kirpputori, ompelukone

Crazy Days

Torstai 3.3.2016 klo 10:10 - Pete

Kun Crazy Day järjestettiin ekan kerran viime vuonna tyhjillään olevassa Anttilan kiinteistössä, arvoin ehtiikö juuri ovensa avannut Kenkäkingi mukaan. Hyvin ehti, sain kasattua kivan esillepanon ja kokemus oli varsinkin ihan uudelle liikkeelle hieno. Tapahtuma kantoi pitkälle vuotta ja liike sai kerralla tosi hyvin näkyvyyttä.

Ensi lauantaina tärähtää uudestaan, tällä kertaa "vallataan" tyhjillään oleva Petterin kiinteistö (Kauppakaari 10). Kenkäkingin kanssa karkeloihin osallistuu Sulokas (www.sulokas.com). Meidät löytää läheltä esiintymislavaa, jossa kuullaan rhythm & bluesia ja nähdään Kerava Designin muotinäytös, jossa myös Kingin second hand on osallisena. Illalla puolestaan on epäviralliset jatkot Panama Jackissa, joita Kenkäkingi myös osaltaan supportoi.

Tällaiset pop up -tapahtumat ovat piristäviä sekä yrityksille että yleisölle. On tekemisen meininki. Viime vuonna porukkaa oli kuin pipoa, eikä tämäkään kerta taida tehdä poikkeusta. Tervetuloa moikkaamaan ja tekemään vaikka laadukkaita ostoksia! Lisäksi kaikista messuilla jätetyistä suutarinhommista saa 10 %:n alennuksen. Vaikka tapahtumaan onkin hyvä varata käteistä, Kingin kojulla myös korttimaksut onnistuvat.

Crazy Day Pop Up -tapahtuma 5.3.2016 klo 10-16 Kauppakaari 10

Crazy Rock´n Pin-Up Show Panama Jackissa 5.3.2016 klo 16.30 alkaen

LISÄTIETOJA:

Crazy Dayn tapahtumasivut: http://www.crazyday.fi

Crazy Day Facebookissa: https://m.facebook.com/crazydaykerava/

Crazy Rock´n Pin-Up Show Panama Jackissa: https://www.facebook.com/events/554203164745337/

sulokas_mainos.jpg

FB_IMG_1455863620076.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kenkäkingi, Sulokas, Crazy Day

Myrkytyksen oireet

Torstai 25.2.2016 klo 14:36 - Pete

Kadut ovat autiot, tyhjät liikehuoneistot loistavat pimeinä. Kohta vähemmistöön kuuluvat työssäkäyvät ihmiset ajavat autoillaan yksitoistatuntisen päivän jälkeen vielä megakauppakeskukseen ostamaan teollista prosessoitua ruokaa ja isojen brändien halpatuontivaatteita monikansallisista isoista ketjuliikkeistä, jotka ovat toistensa kopioita muista megakauppakeskuksista, ja jotka myyvät prikulleen samaa tavaraa joka hajoaa jo muutaman käyttökerran jälkeen eikä sitä kannata korjuuttaakaan, kun se oli niin halpaa. Tai sitten voi sillä kerran vuodessa vaihdettavalla viiden sadan euron älypuhelimella tilata tavaran netistä,  kun se on vaivatonta palauttaakin jos ja kun tulee toisiin ajatuksiin, kun ei kerran edes päässyt sitä fyysisesti tutkimaan tai sovittamaan.

Vapaa-aikana käydään elokuvissa samoissa megakauppakeskuksissa katsomassa suuren tuotannon elokuvia, koska pieniä independent-leffoja ei enää tehdä tai oikeastaan muutakaan marginaalikulttuuria. Isoissa elokuvissa on hienot tehosteet ja helposti seurattava juoni, ja iltapäivälehtien lööpit kertovat mielellään tarinaa niiden isoimpien tähtien ja vaikkapa urheilusankarien huippupalkkioista ja ihmissuhdekäänteistä ennemmin kuin siitä, miksi työttömyysprosentti huitelee jo melkein 30:ssa. Elokuvan jälkeen voidaan vielä piipahtaa syömässä tasalaatuiset pizzat ja burgerit tai kansainvälisen jättikokoisen virvoitusjuomayhtiön lisensoimalla oluella ketjuravintolassa, josta saa bonuskortilla alennustakin. Mutta mieluiten juomat nautitaan kuitenkin kotona Tallinnasta raahattuna, koska se tulee halvemmaksi.

Kotona voi rentoutua tai kuntosalilla piristyä kuunnellen uusien artistien huipputuotettua uutta ja oikeastaan mitäänsanomatonta mutta tiukkarytmistä hittimusiikkia ja unelmoida pääsevänsä niiden stadionkeikoille. Pienempiä tapahtumiahan ei enää enää järjestetetä missään, mutta säästämällä voi hyvinkin saada lippurahat kasaan vaikka jättämällä ne energiajuomat ja protskupatukat vähemmälle. Puhumattakaan jos saisi vaikka sen verran säästöön, että pääsisi vaikka ulkomailla käymään. Siellä olisi paljon kaikenlaisia toinen toistaan hienompia pikkupuoteja, baareja, kahviloita ja kojuja, ja kadut täynnä kulttuuria ja elämää. Ainakin telkkarissa niin näytettiin, ja väkisin tuleekin mieleen miksi täällä ei ole. Se on varmaan se sääntely.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tulevaisuus, fiktio (toivottavasti!)

Koska sydän sanoi niin

Lauantai 13.2.2016 klo 8:03 - Pete

Kenkäkingi täyttää vuoden, aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Oli kieltämättä aika kovaa uhkapeliä jättää turvallinen palkkatyö ja avata ihan uusi liike Keravalle, radan muka väärälle puolelle ja tilaan jossa ei ollut ennen mitään liikettä, edes minkään alan. Mainosbudjetinkin oltua ihan olematon, puskaradio sekä some ovat olleet ihan oleelliset siihen että kuitenkin on näkynyt pientä toivoa tässä yrityksen alkutaipaleella, jota leikkisästi kuolemanlaaksoksikin kutsuvat. Facebookissa meni juuri rikki 800 tykkääjää, erityisen ylpeä olen siitä että kaikki ovat tulleet niin sanotusti luontaisesti ilman maksettua sponsorointia tai näitä aika yleisiä ”tykkää ja jaa” -kampanjoita palkintoineen. Kuten myynnissä olevan kaman, olen tahtonut Kenkäkingin viestinnänkin olevan aitoa.

Olen saanut hämmentävän paljon positiivista palautetta. Erityisen lämmittävää on ollut muutaman ulkomailta (ainakin Ranskasta, Saksasta ja Ruotsista) jostain syystä Keravalla pyörähtäneen asiakkaan aidon oloinen ihastus pieneen putiikkiin. Luulisi, että isossa maailmassa olisi nähty vaikka mitä. Olen saanut myös paljon anteeksi. Palvelun ja ennen kaikkea sen nopeuden pitää parantua, töitä on koko ajan ollut paljon yhden käsiparin pyöritettäväksi. Jos haluaa konkreettisesti kokea, mitä tarkoittaa sanonta ”aika on rahaa”, suosittelen lämpimästi ryhtymistä käsityöläispalveluyrittäjäksi. Myymäläpuolen ansiosta liike selvästikin työllistäisi 2, mutta tällä hetkellä elättää sellaiset 0,7 henkilöä. Yritän saada näitä lukuja lähemmäksi toisiaan ja ainakin haaveilen niiden molempien kasvattamisesta. Toisaalta haluan liikkeen pysyvän sellasena kuin se on: ihan pienenä saarena hypermarkettien meressä, turvapaikkana oravanpyörästä. Silti joitain säätöjä on varmastikin luvassa toisen vuoden aikana, nälkä tuppaa kasvamaan syödessä.

Kokemuksena tämä on ollut ihan mieletön. Ensimmäisen oman firman ansiosta olen tutustunut moniin uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin. On ollut hienoa olla mukana Sampola TAKOO!:n perustamisessa. Jos et tiedä vielä mikä se on, katso http://tinyurl.com/zjggwzu. Lisäksi olen käynyt puhumassa nuorisolle yrittäjyydestä tällä huikealla kokemuksellani ja eläkeläisille esittelemässä tuotteita. Vaikka liike sijaitseekin katutason alapuolella, se on mahtava näköalapaikka tähän kaupunkiin, sen asukkaisiin ja tarinoihin.

Liike on kuitenkin vuoden aikana kehittynyt ja oppinut jo konttaamaan. Ehkä kahden vuoden iässä jo kävellään... Ainakin olen saanut voideltua edes muutamalla europisaralla Suomen talouden ruostuneita rattaita, pieneltä osalta jaettua sitä työtä eteenpäin. En pysty nyt kaiken kasautuneen hässäkän ohessa juhlistamaan tätä postausta kummemmin syntymäpäivää, mutta sovitaanko että tulevassa Crazy Day -tapahtumassa 5.3. itse messuilla että iltapippaloissa Panama Jackissa Kenkäkingi tulee olemaan esillä. Lämmin kiitos kaikille asiakkaille kuluneesta ensimmäisestä vuodesta!

2 kommenttia . Avainsanat: Kenkäkingi, yritys, Facebook, Sampola TAKOO!

It´s In the Bag

Sunnuntai 7.2.2016 klo 18:32 - Pete

Vaikka olen mies, myönnän olevani jonkin sortin laukkufriikki. Minua kiehtoo laukkujen henkilökohtaisuus ja hyödyllisyys arjessa, kun kannamme niissä isohkoa osaa elämäämme ja muistojakin mukanamme. Vaikka monet miehet pärjäävätkin aika pitkälle taskujen tuomalla kuljetustilalla, varsinkin naisille laukut ovat tärkeä osa identiteettiä.

Itselleni Roman Polanskin elokuva Yhdeksäs portti oli joskus sikäli tärkeä, että siinä näin Johnny Deppin esittämällä päähenkilöllä yhden mielestäni hienoimmista kantovälineistä koskaan, Ranskan armeijan laukun vuodelta 1935. Sitä en ole valitettavasti päässyt vielä kenttätestaamaan sen harvinaisuuden takia (vaikka reprojakin toki olisi saatavilla), mutta Suomen armeijan suosittu nasselaukku ei paljoa varmaan häviä tälle. Omaani tein joskus kiinnitykseen vielä pienen parantavan modauksen ja se toimii kyllä mainiosti esimerkiksi reissuilla kevyenä päivälaukkuna: opaskirja/kartta, juomapullo ja pieni sateenvarjo kulkee hyvin mukana. Varsinainen arkilaukkuni onkin aika raskas kuten yrittäjän taakka :) Se painaa tyhjänäkin melkein kaksi kiloa, mutta uskon että se tulee kyllä kestämään koko ikäni. Paras onkin kun ei ollut ihan halpa, mutta minun oli pakko hankkia se jo ammatillisessakin mielessä nähdäkseni konkreettisesti millainen on tuote, jolle valmistaja antaa vaatimattoman sadan vuoden takuun.

Reppuja en ole itse sitten kouluaikojen juuri käyttänyt, mutta ovathan nekin käteviä kapineita. Makuja on monia ja yksi suosikeistani vähän isommista viikonloppukokoisista laukuista on Marimekon seilori, joka on saanut inspiksen merimiessäkeistä mutta sitä on muutettu vieläkin käytännöllisemmäksi jatkuvaan käyttöön. Suomalaisista myös vanha kunnon Three Bags, valitettavasti jo konkurssiin mennyt, teki tosi hienoa jälkeä. Totta kai omat henkilökohtaiset mieltymykset näkyvät aika paljon Kenkäkingin hyllyllä, en sitä kiistä. Liikkeen ensimmäisessä inventaariossa rakkaudella poimittuja second hand -laukkuja oli jo yli sata kappaletta ja määrä sen kun vain tuntuu kasvavan. Laukut liikkuvat helpommin, niissä kun ei se koko, vaikka tärkeä toki onkin, ole kuitenkaan niin ratkaiseva myymisen kannalta kuin vaikka kengissä tai rotseissa. Tuskin valikoima koskaan laajenee aivan sinne terävimpään luksusosastoon kuten Vuittoniin, Gucciin tai Hermesiin, mutta mielestäni laatu ei sinänsä kalpene niiden rinnalla jos yhtälöstä riisutaan tällaisten brändien gloria ja hyväksytään se, että laukku on käyttöesine eikä dustbagia tarvitseva koko ajan varottava koru. Sitäpaitsi väitän, etteivät esimerkiksi Kenkäkinginkin myynnissä olevat uudet Sulokkaan upeat käsilaukut häviä suurten merkkien vastaaville laadussa ja tyylissäkään yhtään.

Korjaavan suutarin näkökulmasta laukuissa on muutama enemmän kriittinen kohta: vetoketjut ja kantohihnat tai -kahvat. Maalaisjärjelläkin ajateltuna nehän ne kovimmille käytössä joutuvat. Kyllähän laukun pitäisi kestää kokonsa mukainen oletettu paino, ja ihmetyttääkin usein eikö valmistajilla ole mitään omatuntoa kun ne päästävät ulos välillä tosi heppoisia ratkaisuja.Vai onkohan kyseessä vain vallalla oleva kertakäyttökulttuuri, jossa tahdotaan myydä vain yhä enemmän rojua, sitä samaa mitä myydään uutena kirppiksillä. Onko sadan vuoden takuu huonoksi bisnekselle? En usko, sillä ajat muuttuvat kun ruvetaan ymmärtämään että vähemmän on loppujen lopuksi enemmän kaikille.

Kuvissa joitakin Kenkäkingissä myytävänä olleita/olevia laukkuja:

FB_IMG_1454793264165.jpg

FB_IMG_1454793393024.jpg

20160206_134553.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laukut, second hand, laatu, Sulokas

Kemiaa

Maanantai 1.2.2016 klo 0:13 - Pete

Rautatiemuseossa Hyvinkäällä kannattaa piipahtaa. Siellä on hienosti esillä kaikenlaista kalustoa ja paikkaa ympäröi sankka nostalgia. Koska en voinut saada muistoksi Suomen ensimmäisen veturin Ilmarisen alkuperäistä nimikylttiä, tyydyin museon puodista löytyneeseen mielenkiintoiseen tuotteeseen: Sting In the Tail -nimisen firman karbolisaippuaan, joita ostin kaksi kappaletta. Todella tyylikäs retropakkaus ja ennen kaikkea sen läpi tulvahtava ihan omanlaisensa voimakas tuoksu. Samaa tavaraa on saatavilla, ei tosin näkynyt museossa, myös kalastajia ja polkupyöräilijöitä kosiskelevissa kääreissä. Mutta mitä on karbolisaippua?

Karbolihapon eli karbolin keksi saksalainen apteekkari ja lääkäri F. F. Runge vuonna 1834. Ainetta saadaan tislaamalla kivihiilitervasta. Nimi karboli tulee latinan kielen sanoista carbo (hiili) ja oleum (öljymäinen neste). Karbolihappo tunnetaan myös nimellä fenoli. Aineen ominaisuudet tehokkaana desinfiointiaineena huomattiinkin nopeasti, ja esimerkiksi tuberkuloosipotilaiden sylkykupit suihkutettiin karbolihapolla. Aina 1970-luvulle asti karbolisaippuaa käytettiin lähinnä briteissä ja jenkeissä sairaaloissa, kouluissa ja ihan yleisenä taloussaippuana, johtuen raaka-aineen edullisuudesta sekä tehokkuudesta. Sen väitettiin esimerkiksi hoitavan aknea hyvin. Mutta sillä oli yksi ikävä haitta: fenoli on pidemmän päälle ihoa ärsyttävää ja jopa aikanaan natsien käyttämä hermomyrkky, mistä syystä karbolisaippua korvattiinkin ystävällisemmillä tuotteilla. Tosin edelleen sitä on myynnissä yleisesti netin lisäksi vaikkapa Karibian alueella. Myös Punainen Risti toimittaa karbolisaippuaa nykyäänkin katastrofikohteisiin, joissa tarvitaan tehokasta hygieniaa.

Tämä Sting In the Tailin saippuan fenoli on kresolia. Se antaa karbolisaippuoille ominaisen punaisen värin ja tervamaisen tuoksun. Kresolin käyttö pieninä annoksina on tutkitusti turvallista, mutta vaikka kuinka houkuttaisi ottaa tyylikäs saippua myyntiin, en sitä kuitenkaan tee. Toinen paketti jääköön liikkeeseen rekvisiitaksi ja toisen testaan itse suutarin helposti likaantuviin käsiin. Sen sijaan voitte nauttia päivittäin toisesta F. F. Rungen havaitsemasta kemiallisesta yhdisteestä eli kofeiinista.

Saippua.jpg

1 kommentti . Avainsanat: Rautatiemuseo, karbolisaippua, historia

Yleisessä saunassa

Perjantai 29.1.2016 klo 23:39 - Pete

Varsinkin suutarihommien tultua kuvioihin, saunasta on tullut meikäläiselle tosi tärkeä paikka. Se antaa perheenisänä hetken aikaa omille ajatuksille ja ennen kaikkea puhdistaa kunnolla usein aika pölyisten töiden jälkeen. Toisaalta hiljentymisen lisäksi sauna voisi olla monelle tärkeä sosiaalinen paikka, jos siis niitä yleisiä saunoja vielä olisi. Ennen Helsingissä niitä oli suurinpiirtein joka korttelissa, parhaimmillaan kai parisataa, mutta nykyään ne ovat valitettavasti hävinneet lähes kokonaan. Kaikki kehitys ei ole välttämättä hyvästä.

Muksuna tuli kierrettyä aika paljon Suomea ja nähtyä monia saunoja. Jotkut järvisaunat nyt vaan ovat syöpyneet ikuisesti mieleen, varsinkin jos vuoroon sisältyi jotain ekstraa kuten vaikkapa rajua ukkosta. Myöhemmin aktiivinen liikunta vei toisentyyppisiin paikkoihin, kuntosaleille ja uimahalleihin ja niiden saunojen löylyihin. Kerran tunsin itseni melkoisen pieneksi, kun lauteille istui yllättäen kokonainen ulkomaalainen koripallojoukkue... Infrapunasaunaan en koskaan lämmennyt, mutta höyrysaunat ovat kyllä kuuluneet suosikkeihin. Vaan se perinteinen yleinen sauna on vielä kokematta, joskin se puute tullaan kyllä korjaamaan ja silloin tilataan myös kuppaus.

Jos voittaisin lotossa vähän, rakentaisin oman pienen saunan jonnekin kivaan paikkaan tähän lähelle Tuusulanjärven rantaan. Paljua ei tarvittaisi. Jos voittaisin enemmän, perustaisin yleisen saunan vaikkapa Sampolaan. Sieltä saisi myös laadukasta purtavaa ja raikkaita juomia ja niitä voisin nauttia samalla kun liikkeen sulkemisen jälkeen vilvoittelisin ja katselisin aukion suihkulähdettä. Kunnon pääpotin osuessa kohdalle tyhjillään olevaan Anttilan kiinteistöön tulisi hamam, koska eräs kylpylä ei sitä ehdotuksestani huolimatta ole saanut vieläkään aikaiseksi. Kyllä nyt yksi semmoinenkin Suomeen pitäisi saada, jotta vahvistaisimme asemaamme planeetan johtavana saunakansana. Voisi se tuoda jokusen turistinkin Keravalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sauna, muistot, Kerava

Nostalgia Osa 1

Keskiviikko 27.1.2016 klo 22:29 - Pete

Junnuna rakastin divareita ja rakastan edelleen, mutta niitä ei valitettavasti enää juurikaan ole. Niissä oli aivan oma tunnelmansa, leppoisa mutta silti jännittävä. Koskaan ei voinut tietää, minkälaisen löydön saattaa hetkenä minä hyvänsä tehdä divarinpitäjän hörppiessä tiskin takana kahvia savuke sormiensa välissä, vakioveikkauskuponki edessään ja taustamusiikkina vaikkapa Creamia. Ajattelin että joskus olisi mahtavaa olla töissä divarissa, ja nyt olen, vaikkei valikoimassa olekaan kirjoja tai levyjä. Divari eli diverssikauppa kun tarkkaan ottaen on paikka, joka myy sekalaista ja yleensä käytettyä tavaraa, mikä Kingin tapauksessa painottuu kenkä- ja asustepuoleen. Kahvia hörpitään täälläkin kiitettävästi, mutta tupakansavun korvaa nyttemmin vaikkapa suutarin hommista syntyvä kumin käry. On monenlaista nippeliä sekä purkkia erilaisia aineita nahan ja muidenkin matskujen hoitoon. Äänet ja tuoksut, elämää ja sykettä...

Suomen ensimmäinen second hand -liike perustettiin muistaakseni vuonna 1973, ja silloin aika oli aivan toinen. Aiemmin toiselle kuuluneen tavaran ostamista pidettiin köyhyyden merkkinä, joten bisnesidea oli tätä näkökulmaa vasten vähintäänkin riskaabeli. Vuonna 2016 kierrätys on jo pop, ja itselleni se on oleellinen tekijä omassa yrittäjyydessäni. En varmastikaan olisi sinut itseni kanssa, jos myisin riistotehtaalla tuotettua halpatuontiroskaa. Myös suutarointi on kierrättämistä, joten sikäli Kenkäkingin jin & jang -konsepti on jo osoittautunut aika rajattomaksi. Parhaimmillaan se on varmaankin silloin, kun saa korjatuksi asiakkaan oman rakkaan tavaran siihen juuri sopivalla ja ulkonäöllisestikin uutta paremmin istuvalla kierrätysosalla. Tai kun myyn asiakkaalle jonkun second hand -tuotteen ja saan vielä tehdyksi siihen hänen haluamansa modauksen. Tai kun tukusta tulevan lähetyksen pakkausmateriaalit hyötykäytetään täytteeksi myyntiin tulevaan vintage-laukkuun. Tai kun asiakas valitsee sittenkin kotimaisen käsintekijän rakkaudella tekemän uniikin ja huippulaadukkaan tuotteen, vaikkapa jopa mittatilauskengät. Suomi nousuun, on tämä maa ennenkin jälleenrakennettu.

No, Kenkäkingi ei tietenkään koskaan tule olemaan kultakaivos. Kivijalkaliikkeiden haasteet nykymaailmassa kaikki varmasti tietävät, mutta toivon että sopivalla reseptillä ja riittävän hyvällä palvelulla nenä sentään pysyisi pinnan yläpuolella. Voittoa tärkeämpää onkin edes yrittää säilyttää siivu sitä kunnon menneen ajan kiireetöntä meininkiä, josta itsekin sai skidinä nauttia kun plaraili sarjakuvalehtipinoja tuoreiden viikkorahojen poltellessa taskussa. Ennen kaikkea toivon, mikäli Kenkäkingi joskus on kykenevä jonkun palkkaamaan, että paikka olisi rento tehdä kovasti töitä, kun vallalla näyttää tänä päivänä olevan myös työelämän aikamoinen kurjistuminen. Eikö olekin kumma juttu, että duunin jonka pitäisi tuottaa hyvinvointia, saakin aikaan niin paljon pahoinvointia?

Julistankin Kenkäkingin valtakunnan stressittömäksi alueeksi niin arvon asiakkaille kuin suutarillekin, ja blogin avatuksi. Tervetuloa mukaan!

1 kommentti . Avainsanat: second hand, suutari, työ, kierrätys